433 Kun pimeys on laskeutunut

1. Kun pimeys on laskeutunut ylle Pohjanmaan, / niin pääni ihan hiljaa painan sängynpielustaan. / Mä siinä polvillani yksin Herraa rukoilen: / Kuule vielä pyyntöni mun, heikon syntisen.

2. Oi Herra, siunaa äitini ja myös mun isäni, / sä suojaa veljet, sisaret ja lähimmäiseni. / Nyt anna heille armosi, oi pyhä Jumala, / kirkasta siis itsesi, ole turvana.

3. Myös pyydän, Herra, armoasi ylle Suomen maan / ja herätystä lakeudelle käyn nyt anomaan. / Sä anna sanan sattua ja synti selvennä, / anna meille anteeksi, vedä lähemmä.

4. On matkallani monta vaaraa, kiusaustakin, / vaan Isän käsi suojaa, ja hän tuntee minutkin. / Niin kalliiksi ja rakkaaksi tee sinun sanasi, / näytä, että armosi on mulle kylliksi.

Melodia:: Vuokko Yli-Opas 1973
Teksti:: Eija Kuja-Lipasti 1973
Siionin kanteleeseen tulovuosi:: 1999