1. Kiitä, sieluni, Herraa ja kaikkeni näin / ylistä pyhää nimeänsä. / Kiitä, sieluni vain, ethän saa unohtaa, / mitä meille hän tehnyt jo on.
2. Herra syntisi anteeksi antanut on, / parantaa sinun sairautesi, / sinut kuoleman otteesta päästää hän pois, / sinut armolla seppelöi hän.
3. Yli taivasten armonsa valtava on / häntä ainoaa pelkääville, / ja niin kauaksi kuin itä lännestä on, / meidän syntimme siirtää hän pois.
4. Aivan kuin isä armahtaa lapsiansa, / samoin Herrakin pelkääviään, / meidät tuntee ja sen, mikä ihminen on: / tomu maan, kyllä muistaa hän sen.
5. Niin kuin kukkanen kuihtuu, niin ihminen myös / kedon ruohojen kaltaisena, / häntä ei ole, kun yli tuuli vain käy, / asuinseudullaan outo jo on.
6. Mutta kestävä rakkaus on Jumalan, / hänen armonsa on ikuinen. / Hänen liittonsa, käskynsä muistaville / pysyy Herramme uskollisuus.
7. Herra taivaisiin pystytti istuimensa, / hänen valtansa alla on maa. / Kaikki luodut, te kiittäkää Herraanne vain, / ylistä, minun sieluni, myös!
- Melodia:
- Fredrik Engelken laulukirjassa 1874
- Teksti:
- Kyläkirjasto Ps. 103
- Uudistaja:
- Lauri Thurén
- Siionin kanteleeseen tulovuosi:
- 1892