350 Kiitosmielin laulaa tahdon

1. Kiitosmielin laulaa tahdon, / sillä uskon Jeesukseen. / Hän on kurjan verellänsä / ostanut jo itselleen. / Herran oma elämässä, / Herralleni kuolenkin. / Autuaana nyt jo tässä / osani on ihanin.

2. Mieleni on luonnostansa / aina hidas kiittämään, / vaikka minut armossansa / vapahti hän verellään. / Mutta sitten jälleen muistan / rakkauttaan syntiseen. / En voi olla laulamatta, / kiitos syttyy sydämeen.

3. On niin turvallista olla, / hän on minun omani. / Huolta vailla Herraan luotan, / kun sain hänet voimaksi. / Niin kuin paimen lammastansa / vaaran tullen puolustaa, / niin myös Jeesus uskovansa / nostaa, kantaa, pelastaa.

4. Siksi iloisesti laulan, / tuntui miltä tuntuikaan. / Jeesuksestani en tahdo / luopua mä milloinkaan. / Vaikka kuinka suuret huolet / Herran lasta kohtaavat, / Jeesus sydämessä jaksan / kaikki hetket vaikeat.

5. Vastatuuleen kulkiessa / usein aallot korkeat / vaahtopäinä ankarasti / purtta pientä uhkaavat. / Mutta vaikka tuntuu siltä, / että hän on kaukana, / kuitenkin sen aina tiedän: / Herrani on purressa.

6. Viimein purteni hän johtaa / taivaalliseen satamaan. / Siellä eivät myrskyaallot / uhkaa enää milloinkaan. / Siellä vasta riemu raikuu / luona rakkaan Jeesuksen, / valtavasti kiitos kaikuu, / uusi virsi iäinen.

Melodia:

Charles Crozat Converse 1868

Teksti:

Julius Engström 1900

Uudistaja:

Lauri Thurén

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1900