34 On armon vuosi vaipunut

1. On armon vuosi vaipunut taas iäisyytehen. / Nyt uudet päivät siunaamme me nimeen Jeesuksen, / kun kaiken kauniin muistamme, / sen minkä antoi Herramme / myös viime vuotena.

2. Niin monta kylmää lämmitti hän rakkaudellaan, / näin raskaat kahleet irrotti orjilta synnin maan. / Kuin hyvä paimen lampaitaan / hän meitä hoiti laumassaan / myös viime vuotena.

3. Hän lampaan kauas eksyneen laumaansa turvaan toi. / Hän löysi pelkoon nääntyneen ja rohkeutta loi. / Näin tähden kalliin verensä / on Jeesus ollut lähellä / myös viime vuotena.

4. Jos armoon koko maailma uskossa turvaisi, / niin Herran vuosi alkava juhlaksi muuttuisi. / Kätesi, Jeesus, ojenna / ja meidän maamme pelasta, / kun vuosi uusi on.

5. Suo, että evankeliumi vapaasti saarnataan, / etteivät Siinain salamat hallitse iskuillaan. / Näin voimallasi julistaa / suo lunastuksen sanomaa, / kun vuosi uusi on.

6. Näin Herrallemme laulamme kiitosta, kunniaa. / Vain Jumalamme ikuinen näin ylistyksen saa, / kun luodut lukemattomat / yhdestä suusta veisaavat: / Halleluja, aamen!

Melodia:

Toisinto saksalaisesta sävelmästä

Teksti:

Anders Carl Rutström 1755

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1910