318 Oi, minkä onnen, autuuden

1. Oi, minkä onnen, autuuden / nyt usko myötään tuo, / kun itse Herran, Jeesuksen / se omaksemme suo! / Se huolet, murheet lievittää / ja mielen myrskyn tyynnyttää, / kun toivon vahvan, iäisen / se antaa sydämeen.

2. Kun onnen sellaisen mä sain, / niin miksen laulaisi / ja äänin kirkkain kiittäis vain / mun autuudestani? / Nyt pelkäisinkö kuolemaa, / kun Jeesus siitä pelastaa? / Maailman pilkka pientä on, / sain Herran suosion.

3. Iloitsen autuudestani / jo täällä toivossa, / vaan täysin tunnen onneni / mä vasta taivaassa, / kun jälkeen kiusauksien / saan siellä rauhan ainaisen / ja loistan lailla auringon, / kun synti poissa on.

4. Mun kanteleeni kauniimmin / taivaassa kerran soi, / ja uusin äänin suloisin / mun suuni laulaa voi / riemuisen kiitosvirteni / rakkaalle Jeesukselleni. / Niin autuas on päivä se, / kun pääsen perille!

Melodia:

Siionin Kannel ja Sionsharpan 1874

Teksti:

Kleofas Immanuel Nordlund 1871

Uudistaja:

Lauri Thurén

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1874