302 Niin kauniita aarteita antaa

1. Niin kauniita aarteita antaa voi maailma syntinen. / Se nautinnon siivillä kantaa voi juhlijaa nuoruuden. / Voi kulta kirkkaasti hohtaa sen pöydillä hurmaten niin, / se juhla saatossa johtaa voi kunnian temppeliin.

2. Kun riemujen pyörteissä noissa se kaikkea tarjoaa, / niin kuitenkin rauha on poissa, ja sielu vain tyhjää saa. / Vain yhtä koskaan ei antaa maan parhaatkaan nautinnot vois, / ne hetken hellien kantaa ja sitten ne heittävät pois.

3. Sen aarteita varkaat voi kaivaa, ja jäytäen koi ne syö. / On lopulta turhuutta, vaivaa myös toisien kiittämä työ. / Vaan turhan juhlinnan yllä näin sävelmä nöyrästi soi: / Myös Herra valvoo, hän kyllä yön ylitse kantaa voi.

4. Näin laulaa nyt autuas kansa, ne pienimmät pienistä. / He laulavat sankaristansa, he kerskaavat rististä. / He voiman löysivät lähteen vain haavoissa Jeesuksen. / He katsovat sanan tähteen ja luottavat johtoon sen.

5. He näin ovat köyhinä aivan nyt rikkaita kuitenkin, / kun saaneet he on koko taivaan jo voitossa sankarin. / Maan kullan, kunnian hintaan ei vaihtaisi onneaan, / kun päänsä Mestarin rintaan he luottaen painaa saa.

6. Ja kolkkojen korpien kautta nyt käy tämä ristin tie. / Vaan kun veli veljeä auttaa, ja Mestari meitä vie, / niin vaattein valkoisin kerran me kuljemme riemuiten / ja verta kiitämme Herran me edessä istuimen.

Melodia:

Sacred Songs and Solos

Teksti:

August Verner Jaakkola 1920

Uudistaja:

Lauri Thurén

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1923