282 On Isän sydämessä nyt armo ikuinen

1. On Isän sydämessä nyt armo ikuinen, / se auennut on meille ristillä Jeesuksen. / Kun vaaran tullen luotan vain armoon Jumalan, / niin laulan kiitosvirttä kiusaksi Kiusaajan.

2. Kun ennen tunsin armon vain sydämessäni / ja sille sitten tahdoin rakentaa rauhani, / niin synnintuskassani sen rauhan kadotin, / ja tunteen haihtuessa jo päättyi autuuskin.

3. Yö synkkä, päivä kirkas näin aina vaihteli. / Myös armon juoma joskus minua hurmasi. / Vaan toisinaan taas tuntui tuo kaikki tyhjältä, / ja silloin rauha, varmuus taas haihtui mielestä.

4. Vaan kiitos armon Hengen, hän virheen osoitti. / Nyt seison kalliolla, on varma turvani: / vain Isän sydämessä on armo ikuinen, / se auennut on meille ristillä Jeesuksen.

5. Nyt vielä sydämeni muuttuu ja vaihtelee. / Se joskus on niin lämmin ja joskus kylmenee. / Vaan ääntä sydämeni en tahdo kuullakaan, / kun Herran sydämessä on kaikki ennallaan.

6. Kun saartaa kiusaukset, niin uskon kuitenkin / ja sielun rauhaa nautin rauhattomanakin. / Ja jos vain aivan hiljaa mä luotan Jeesukseen, / niin Herran tahdon tielle myös suuntaan askeleen.

7. Kun osti minut kerran jo veri Jeesuksen, / niin kuolin kanssa Herran, kasteeni kertoo sen. / Sain silloin testamentin, sen Jeesus ristillään / jo Isän sydämelle kirjoitti verellään.

8. Sen vuoksi taivas muutu ei vaihteluistamme, / kun Jeesuksemme tähden jo leppyi Isämme. / Ja vaikka joskus poissa on tunteet kaikkineen, / niin luotan testamenttiin ja pääsen taivaaseen.

Melodia:

William Howard Doane 1868

Teksti:

säk. 1-4 Carl Magnus Montin 1778, säk. 5-8 Carl Olof Rosenius 1844

Uudistaja:

Lauri Thurén

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1910