278 Kautta aikojen ihminen kysyy

1. Kautta aikojen ihminen kysyy: / Mikä tuskassa turvana pysyy, / kestää epäilyn, levottomuuden, / myrskyn pauhinan, voimattomuuden?

2. Mistä löytäisin auttajan parhaan, / etten kulkisi yksin ja harhaan? / Suren elämän pinnallisuutta, / itken ihmisen kodittomuutta.

3. Olen väsynyt maailmaan tähän, / kuulen jostakin: ”Levähdä vähän, / lähde kirkkooni aterialle, / kaste pohjan luo jalkojen alle.”

4. En siis minäkään myrskyihin huku, / eihän laupias Herrani nuku! / Jeesus pelkoni, tuskani kantaa, / synnit armosta anteeksi antaa.

5. Salli, Herrani, luoksesi jäädä, / pidä selvillä matkani määrä. / Vielä uupunut sieluni hoida, / että lauluni alkaisi soida.