263 Ehjäksi ihminen ei tämä koskaan

1. Ehjäksi ihminen ei tämä koskaan tullutkaan, / maailman tuulissa en päässyt satamaan, / aidoksi, nöyräksi en minä koskaan muuttunut, / elämän tuskassa jalosti kasvanut. / Ei uutta astiaa savesta syntynyt, / vaan muistat murtuneen ja kannat taivaaseen.

2. Et vienyt huolia, et antanutkaan voimia, / öisestä painista en saata toipua. / Uskoni, toivoni ja rakkauteni kadotin, / käsissä Mestarin todella hajosin. / Ei uutta astiaa savesta syntynyt, / vaan muistat murtuneen ja kannat taivaaseen.

3. Sen, Herra, itsekin niin täysin tulit tuntemaan, / kaikesta sinäkin kun jouduit luopumaan. / Ei ollut ystävää, Jumalan suurta siunausta, / kun tuskaa viiltävää koit meidän puolesta. / Ei uutta astiaa savesta syntynyt, / vaan muistat murtuneen ja kannat taivaaseen.

4. Jo uutta maailmaa loit sydämeeni kipinän, / ja siksi elämää enemmän ymmärrän. / Ei tuska, itkukaan, ei kuolema, ei elämä / voi viedä minua Jeesuksen kädestä. / Ja juhlaan korkeaan minut kannetaan, / ei uutta astiaa, vaan lapsi Kuninkaan.

Melodia:: Lauri Thurén 1996
Teksti:: Lauri Thurén 1996
Siionin kanteleeseen tulovuosi:: 1999