246 Taas, Kiusaaja, minua viekkaasti pyydät

1. Taas, Kiusaaja, minua viekkaasti pyydät / ja mieleeni epäilyt syydät: / kun syntini tähden jäin tuomion alle, / en kelvata voi Jumalalle.

2. Vaan mieltäni myrkkysi pelkoon ei paina, / kun Jeesuksen voitto soi aina: / hän murskasi pääsi ja valtasi särki, / on taittunut kuoleman kärki.

3. Sain synnit ja velkani anteeksi aivan, / siis Syyttäjä kärsiköön vaivan. / On armo ja anteeksiantamus tuotu, / on taivas jo lahjaksi suotu.

4. Sen kaiken sain lahjaksi, yksin se riittää, / sen uskoa tahdon ja kiittää. / Kun on vapaa armo, te rohkeina tulkaa, / kun äänensä kaikuu niin kuulkaa!

5. Kuin sokea olin, en itsekään tiedä, / kun pois annoin Jeesuksen viedä. / Vaan lain kautta Kiusaaja sai minut varmaan / luo Jeesuksen, puoltajan armaan.

6. En pelkää siis Siinaita, sen salamoita, / ei järkeily Herraani voita. / Nyt voisiko yksikään autuutta kiistää / ja uskoni, toivoni riistää.

7. Me Kiusaajan juonet siis karkottakaamme, / vain Herraamme luottaa nyt saamme. / Kun uskossa Jeesus on autuutenamme, / saa kunnian vain Jumalamme.