1. On kaikki synnit Herra anteeksiantanut, / ne vaikka painoi meitä, hän on ne kantanut, / kun henkensä jo antoi / ja kärsi vuoksemme, / joi kerran vihan maljan ristillä tähtemme.
2. Ei yksin uskovalle tuo armo kuulukaan, / vaan koko maailmalle sen Herra lahjoittaa. / Kun yhden synti saattoi orjuuteen ihmisen, / myös yhden kuuliaisuus puhdisti jokaisen.
3. On murhe, rukouskin varmasti paikallaan, / vaan niistä sielu koskaan ei löydä autuuttaan. / On toista lahja taivaan kuin tyhjät kätemme. / Se, minkä Herra antaa, on vanhurskautemme.
4. On Herra oppaaksemme sanansa antanut / ja siinä autuutemme eteemme tarjonnut. / Jos käyttämättä meillä on sana Jumalan, / me käymme kadotukseen, kohtaamme kuoleman.
5. Maailma autuaaksi ei pääse kuitenkaan, / jos torjuu Herran lahjan, ei taivu uskomaan. / Ja vaikka kahleistansa hän päästi vangit maan, / niin mielellänsä kansa jää vielä vankilaan.
- Melodia:
- saksalainen 1700-luvun herrnhutilaissävelmä
- Teksti:
- Sionsharpan 1879
- Uudistaja:
- Lauri Thurén
- Siionin kanteleeseen tulovuosi:
- 1900