211 Huomaatko, ihminen

1. Huomaatko, ihminen, kun huolta vailla kuljet, / turhuuteen kiintyen silmäsi muulta suljet. / Huomaatko: kutsuen ojentuu Jeesuksen / nuo kädet lävistetyt.

2. Kun verihaavojaan saa olla katsomassa, / synniksi huomataan niin paljon maailmassa. / On suuret syntisi, ne nauloin haavoitti / nuo kädet lävistetyt.

3. Teit kaikki kurjat työs sä katumatta aivan, / näin rikoit käskyt myös, sait palkaksesi vaivan. / Vaan kuule syntinen: pois pyyhki kaiken sen / nuo kädet lävistetyt.

4. Ken tähän turvautuu, hän lahjaksi saa taivaan, / huonoksi paljastuu vaan silti ei jää vaivaan. / Kahleista päästi maan sinutkin armollaan / nuo kädet lävistetyt.

5. Oi kurja syntinen, kun kuljet murheen alla / ja etsit tuskaillen rauhaasi maailmalla, / nyt katso Golgataan ja muista uudestaan / nuo kädet lävistetyt.

6. Kun noissa haavoissa sielusi nauttii rauhaa, / saat olla turvassa, jos kuinka myrskyt pauhaa. / Ne kohta talttuvat, sinua siunaavat / nuo kädet lävistetyt.

7. Ja kerran Jeesusta voit kiittää riemumielin, / ylistää taivaassa myös uusin, kirkkain kielin. / Saa halki aikojen suurimman kiitoksen / nuo kädet lävistetyt.

Melodia:

Arvi Karvonen 1923

Teksti:

tanskalainen "C. H." 1917

Uudistaja:

Lauri Thurén

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1923