176 Jeesuksen rakkaus niin on se syvä

1. Jeesuksen rakkaus niin on se syvä / kaikille antaisi hän elämän. / Jeesuksen turvissa olla on hyvä, / luotaan ei ainuttakaan aja hän. / Pohjattomassa rakkaudessa / uuvu ei uskollisuus ystävän.

2. Pois oma hurskaus pian ota meistä, / kun emme armoa uskoa voi. / Aina vain etsimme turvaamme töistä, / vaikka jo uhrisi autuuden toi. / Tyhjennä meitä, pois älä heitä, / näytä jo nousevan aamusi koi.

3. Jos valonamme et, Herramme, loista, / ristisi turviin jos meitä et vie, / yöhön me jäämme, ei auttajaa toista, / turha ja toivoton maailman tie. / Auta siis meitä pois eksyneitä, / kuoleman kuiluun kun synti jo vie.

4. Myös minä, turmeltunut perin juurin, / käydä saan uskossa ristisi luo. / Sinne jo kiirehtii syntinen suurin, / sairas on terve, kun lähteestä juo. / Tieni näin vaihtuu, pelkoni haihtuu. / Rauhasi, Jeesus, nyt kaikille suo.

5. Kiitos, kun näin vedät armosi köysin, / kiitos, kun luoksesi houkuttelet. / Kiitos, kun haavoissas rauhani löysin, / kiitos, kun syntistä karkota et. / Armoa riittää, aina saan kiittää, / niin ovat polkusi ihmeelliset.

6. Viesti vie kansoille kaukaisten maiden, / rohkaise viestiä kuljettamaan. / Tulla suo kaikkien maan asukkaiden / armosi kasvoja katselemaan. / Tahtosi näytä, voimallas täytä, / johdata luoksesi riemuitsemaan.

Melodia:

Toisinto Kalannista

Teksti:

Halullisten sielujen hengelliset laulut 1790

Uudistaja:

Anna–Mari Kaskinen ja Sk -toimikunta

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1900