154 Myös isämme uskoivat ennen

1. Myös isämme uskoivat ennen / ja kylvivät, leikkasivat. / Me saarnaamme aikojen mennen / kuin isämme saarnasivat: / ”On täyttynyt aika, sen soi Jumala, / on lähellä Kristuksen valtakunta. / Siis kääntykää, nöyrtykää parannukseen / ja suostukaa armahdukseen.

2. Kun Herramme tietänsä kulki, / niin tultansa tartutti hän. / Hän tuo vielä toivonsa julki: / ”Sen tahtoisin taas syttyvän.” / Hän Henkensä meillekin lahjoittaen / myös tehtävän antoi niin vastuullisen: / ”Nyt menkää ja kaikille julistakaa / jo sanaani pelastavaa.”

3. Hän, Kristus, on toivo myös maamme, / siis häntä me rukoilemme. / Ja Herralta taas kevään saamme, / hän kasvun suo kylvöllemme. / Nyt Jeesuksen nimessä korkeassa / me saarnaamme anteeksiantamusta. / Kun syntinen armon näin turvaksi saa, / hän kiittää vain armahtajaa.

4. On kasteessa siunaus pyhä, / kun Herramme lahjoittaa sen. / Hän kansansa turvaksi yhä / tuo armonsa rikkauden. / Ja ehtoollisella hän suo omilleen / taas voimaa ja lohtua kilvoitukseen. / Hän eksyneen etsii ja tallelle tuo / ja sanallaan uudeksi luo.

5. Nyt uskossa autuuden rantaa / jo täältä nyt katselemme. / Jo virtemme kiitosta kantaa, / me toivossa riemuitsemme. / Vaan kerran kun pääsemme Karitsan luo, / soi laulumme uusi kuin pauhaava vuo. / Se iäistä kiitosta Herralle soi, / hän armahti, taivaaseen toi.

Melodia:: Emil Törnwall 1907
Teksti:: Göran Widmark 1945
Siionin kanteleeseen tulovuosi:: 1999