152 Yö väistyy, kirkas päivä koittaa

1. Yö väistyy, kirkas päivä koittaa. / Aurinko nousee, ystävät! / Sen lämpö kylmän talven voittaa, / sydämet jäiset syttyvät. / Se paistaa nyt myös Suomen maahan / ja epäuskon hämärään. / Se ihmismielet nostaa saahan / unesta uuteen elämään?

2. Soi armon ääni kaikkialla, / ylitse maiden, merien. / Se kaikuu taivaan kannen alla, / ja jokainen voi kuulla sen. / Kuningas kutsuu: Kaikki tänne / Karitsan häitä juhlimaan! / Näin teitä pyytää ystävänne, / on pääsy vapaa, tulkaa vaan!

3. On Herran valtakuntaa vastaan / nyt epäusko raivoissaan, / sen kaataaksensa ainoastaan / pauhaavat kaikki mahdit maan. / Vaan kalliolla, Kristuksessa / se säilyy kautta aikojen. / Jumalan sanan totuudessa / on kirkko yksi, ikuinen.

4. On Herra sama nyt ja aina / hän sama tulee olemaan. / Siis tarkkaan tämä mieleen paina: / ei Herra kätke lahjojaan. / Nyt rakkauttaan täynnä aivan / Kristuksen kautta lahjana / hän antaa autuuden ja taivaan / kaikille yksin armosta.

5. Se, joka Herran kutsun torjuu / vain rakastaen maailmaa, / hän pimeyteen kerran horjuu, / kuoleman kuiluun katoaa. / Hän päätöstänsä katkerasti / saa ikuisesti katua, / kun ovet pannaan kiinni asti, / jää ilman taivaan iloa.

6. Siis sielut, nouskaa nukkumasta / ja kääntykää jo Herran luo! / Ei Jeesus lakkaa kutsumasta, / hän juhlakutsun meille tuo. / Se Herran sana, jota vielä / hän tänään käskee ilmoittaa, / nyt kätke mieleesi jo täällä. / Ei sitä aina kuulla saa.

7. Sillä jo kohta huuto kaikuu: / ”Nyt ylkä saapuu, katsokaa!” / Niin usko näkemiseen vaihtuu, / hääjuhla silloin alkaa saa, / kun Jeesus morsiamen kerran / vie kanssaan taivaan kunniaan. / Niin alkaa juhla luona Herran, / ja sitten aina iloitaan.

Melodia:

Ranskassa 1543,
Louis Bourgeois 1551

Teksti:

Fredrik Gabriel Hedberg 1846

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1874