139 Rohkeasti täällä veisailen

1. Rohkeasti täällä veisailen / kunniaksi Herran Jeesuksen. / Kasteessa hän puki päälleni / vaatteen arvokkaimman.

2. Kauan sitten luotiin maailma, / mutta ennen sitä Jumala / valinnut on yksin armosta / minut lapseksensa.

3. Maailma saa täällä minua / syyttää, tuomita ja vainota, / sillä tiedän ettei Jumala / lastansa pois heitä.

4. Vaikka uskontunnustukseni / täällä pilkkaa saakin palkaksi, / silti Herraani en kieltäisi, / Jeesukselle kuulun.

5. Käärme kiukuissaan saa raivota, / kanssani on taivaan Jumala. / Aina varjelee hän vaaroissa, / voimallansa suojaa.

6. Golgatan kun veri kostutti, / portti paratiisiin aukesi, / sieltä löydän turvapaikkani / raivotessa myrskyn.

7. ”Jotka uskovat ja kastetaan, / kerran taivaan kotiin noudetaan”, / Herra itse lausuu kirjassaan. / Tässä kiinni riipun.