Siunausten Jumala

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. (4. moos. 6:24–26)

Hyvät ystävät, kolmiyhteinen Jumala on ainoa Jumala, joka siunaa. Tiedän, että maailmassa monet uskonnot väittävät, että heidän Jumalansa siunaa. Mutta jos kuuntelet heitä tarkkaan, heidän jumaliensa siunaukset eivät ole todellisia ilmaiseksi annettuja lahjoja, vaan pikemminkin palkintoja, jotka ansaitaan ainakin osittain. Jumalan siunaus tuo esille sen, kuinka taivaallinen Jumala huolehtii jatkuvasti meistä ja meidän kristittyjen yhteydestä. Hän jatkaa meidän siunaamista antamalla meille
jokapäiväisen leipämme. Hän myös suojelee, varjelee ja puolustaa meitä jatkuvasti jopa tänä vaikeana koronavirusaikana. Joka aamu hänen armonsa ja laupeutensa ovat uudet.

On jo toukokuu ja meille yksilöinä ja yhteisönä on ollut haastavaa se, ettemme ole voineet käyttää kirkkoa aktiivisesti ja kokoontua palvomaan yhdessä Jumalaa. Viikoittainen videoitu saarna ei pysty
koskaan saavuttamaan sitä, mitä paikan päällä pidetty messu saa aikaan. Tiedän monien kysymykset siitä, milloin Luther-kirkko aukeaa jälleen jumalanpalvelusten viettoa varten.  Näiden rajoitusten kanssa eläminen on ollut meille vaikeaa. Silti Herra Jumala on jatkanut työtään seurakunnassamme tuomalla joukkoomme uusia ihmisiä, jotka etsivät Jumalan sanan totuutta. Viikoittaiset raamattuopetuksemme ovat jatkuneet tavalliseen tapaan ja koen, että monet ovat tänä aikana olleet sitoutuneempia tulemaan kuin edeltävinä vuosina. Useimmat maahanmuuttajat etsivät jotakin pysyvää, johon nojata, sillä moni heistä on tänä aikana menettänyt työpaikkansa ja oleskelevat muuten vain kotona. Luther-kirkon nuorisotila on on ollut kuin turvapaikka näille murtuneille ihmisille. Heillä ei juurikaan ole yhteyttä perheisiinsä kotimaissaan, mutta sen sijaan he etsivät yhteyttä niiden kanssa, jotka tulevat heidän kanssaan yhteen palvomaan Jumalaa. Koen, että tänä koronarajoitusten aikana pastorin sielunhoitoa on tarvittu enemmän kuin minään muuna aikana.

Armossaan Jumala toi seurakuntaamme ihmisiä, jotka ovat tulleet muista uskonnoista, mutta etsivät täältä elämäntarkoitusta. Helluntaina saimme kastaa yhden sisaren, joka on tullut Kristuksen omaksi monien vaikeuksien kautta. Yli kuukauden aktiivinen opetus ja ohjaus selkiyttivät hänelle paljon siitä, kuka Jumala on ja mitä on hänen pelastava armonsa. Monet liittyivät hänen seuraansa kuuntelemaan, kun opetin häntä. Itselleni se taas tuntui Vähän katekismuksen uudelleenopiskelulta.
Olen viime aikoina rohkaissut seurakuntamme jäseniä olemaan kärsivällisiä, sillä olemme yhdessä tässä tilanteessa. Kristittyjen perheenä tämä on juuri nyt erityisellä tavalla totta. Vaikka olenkin toiveikas sopivien kokoontumismallien löytymisen suhteen, olen edelleen huolissani myös seurakuntalaistemme terveydestä ja turvallisuudesta. Rukoilen, että Jumala pitää jokaisen teistäkin turvassa.