Sisäministerin sisäinen turvallisuus

Paula Risikko tietää suomalaisia uhkaavista vaaroista enemmän kuin keskivertoihminen. Periksiantamaton pohjalainen tekee työnsä huolella, mutta tietää myös, että sillä mihin ihminen kykenee, on rajat. Siksi Risikko laittaa päivittäin kätensä ristiin.

Sisäministeri Paula Risikko piti houkutella politiikkaan. Parinkymmenen vuoden aikana häntä käytiin kysymässä ehdokkaaksi, mutta hän ei lähtenyt.

– Ajattelin, että oon liian suoran luantoonen sellaaseen suhmurointiin.

– Mutta kun olin sairaanhoitajana potilaan vuoteen vierellä, ajattelin kuitenkin usein eri asioista, että voi kun saisin tämänkin lain olla itse tekemässä!

Risikko, 56, valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi Kokoomuksen riveistä vuonna 2003. Kuusi vuotta aiemmin hän oli väitellyt tohtoriksi terveystieteistä.

Paula Risikko on nykyisen hallituksen pisimpään ministerinä toiminut ministeri.  Risikko on toiminut peruspalvelu-, sosiaali- ja terveys- sekä liikenne- ja kuntaministerinä.

– Olen saanut vaikuttaa, ja olen siitä kauhean iloinen. Tässä työssä oppii niin paljon uutta.

Vuodet politiikassa ovat kirkastaneet Paula Risikolle politiikan pelisääntöjä.  On pystyttävä ottamaan vastaan paljon arvostelua. On ymmärrettävä, että vaikka kuinka palavasti haluaisi muuttaa maailmaa, se onnistuu politiikan kentällä harvoin nopeasti. Eikä pidä kuunnella eniten niitä, jotka huutavat kovimmalla äänellä.

Piispa Eero Huovinen sanoo, että papilla on oltava suuret korvat. Hänen on osattava kuunnella. Sama pätee poliitikkoon, vaikka usein ajatellaankin, että poliitikot kuuntelevat kansan syvien rivien toiveita vain vaalien alla.

Kolikon viisi puolta

Paula Risikko toteaa, että ”jokaisella kolikolla on aina viisi puolta”. Poliitikolle ei riitä perehtyä vain niihin ilmeisimpiin kahteen puoleen.

– Tutkijantaustani tuo tähän työhön sen, että olen tarkka ja haluan perehtyä asioihin kunnolla. Haluan selvittää, mitä vaikutuksia kullakin lailla on niihin, keitä se koskee.

Sitäkin harmittavammalta Risikosta tuntuu saada palautetta, jossa kyseenalaistetaan hänen osaamisensa.

– Minua loukkaa eniten epäoikeudenmukainen kritiikki. Etenkin sellainen, jossa annetaan ymmärtää, etten ajattele ihmisen näkökulmaa tai ole perehtynyt asioihin. Kun todella olen! ministeri napauttaa.

Kielteistä palautetta tulee paljon, Risikko kertoo. Kritiikin sisältönä on ollut esimerkiksi se, että ministeri ei välitä ihmisistä. Negatiivista palautetta on tullut viime aikoina erityisesti siitä, miten Suomessa on hoidettu turvapaikanhakijoiden asioita.

Ja hyvin harva kiittää, paitsi sitten toreilla ja turuilla ministeriä kätellessään.

– Kyllä minä kritiikkiä kestän ja otan siitä opikseni, koska ymmärrän, että kehittämistä on.

Paula Risikko toteaa, että hänelle teki hyvää tulla politiikkaan silloin, kun Kokoomus oli oppositiossa.

– Opin, mikä on opposition rooli. Kun menin peruspalveluministeriksi, siellä kyselytunnilla edustajien tukka aivan hulmusi, kun  he huusivat minulle kitarisat pitkällä. Tajusin, että tämä on opposition tehtävä. Mutta olen kyllä sitäkin mieltä, ettei oppositio saa mitä vain sanoa. Kyllä sen pitää olla faktoihin perustuvaa.

”Ei tässä julkeaisi ollakaan”

Sisäisestä turvallisuudesta vastaavana ministerinä Risikko vastaa poliisista ja rajavartiolaitoksesta sekä maahanmuuttoon liittyvistä asioista. Sosiaali- ja terveysministerinä hän oli tekemisissä ihmisten arkeen syvästi liittyvien asioiden kanssa.

Voitko vaikeita päätöksiä tehtyäsi nukkua yösi hyvin?

– Minulla on tapana sanoa, että työ on tehtävä niin, että pystyy aamulla nousemaan sängystä ylös. Kyllähän sitä nukkua voi, mutta entä jos ei kykenekään aamulla nousemaan ja jatkamaan? Paula Risikko kysyy.

Sängystä pystyy aamulla nousemaan, kun tietää tehneensä parhaansa.

– Ja kyllähän meillä pohjalaasilla on sellainen vahva omatunto, joka herkästi soimaa, ministeri toteaa, vaikka arveleekin olevansa jäävi arvioimaan pohjalaisia. Hän jatkaa kuitenkin:

– Me ajattelemme, että ei tästä elämästä ole tarkootuskaan helpolla päästä. Silti siitä voi nauttia.

Pohjalaisuus tuntuu ministerin mielestä olevan muutenkin hyvä ominaisuus politiikan toimijalle.

– Kyllähän tässä työtä pitää tehdä. Me pohjalaiset ollaan suoraluantoosia. Kun ollaan jotain mieltä niin sitten ollaan. Meidän naapurin isännästäkin sanottiin, että se polttaa tupakan väärin päin, jos se kerran niin tuli sytytettyä, Risikko hymähtää.

– Pohjalaisuuteen kuuluu määrätynlainen periksiantamattomuus. Meiltä eivät hanskat putoa kovin herkästi. Kun tämä nyt kerta on tehtäväksi annettu, niin tämä tehrään. Eikä tässä julkeaisi ollakaan, jos jotain suhmurointia yrittäisi.

Ja sitten vielä pohjalaisvitsi:

– Pohjalaiset ei oo täyrellisiä. Meiltä puuttuu ne heikkouret.

Uudet uhkat

Paula Risikko tietää erilaisista uhkista monin verroin enemmän kuin keskivertoisä  tai -äiti. Pelottaako?

– On ihan uudet uhkat verrattuna siihen kun itse olin lapsi. En pysty poistamaan niitä kaikkia.

Seuraavana päivänä tapaamisestamme sisäministeriössä Manchesterissa räjähti pommi konsertissa, jossa oli paikalla paljon lapsia ja teini-ikäisiä. Samana päivänä Risikko lähti New Yorkiin osallistuakseen YK:n terrorismin vastaisen komitean kokoukseen.

Ministerin sisäinen turvallisuus perustuu kristillisiin arvoihin. Hän viittaa resilienssiin eli ihmisen kykyyn selviytyä ja joustaa erilaisten paineiden alla.

– On tutkittu, mistä tämä ihmisen kriisinsietokyky kumpuaa. Yhdeksi resilienssin osatekijäksi on todettu usko Korkeampaan. Usko tuo minulle luottamuksen siihen, että elämästä voi selvitä. Vaikkei siitä kukaan selviydykään ilman kriisejä. Tämä on minun perusasenteeni.

Tällaista sinnikkyyttä Risikko on äitinä halunnut välittää myös 12-vuotiaalle tyttärelleen.

– Jokainen äiti ja isä tekee ihan kaikkensa, että lapsen polku olisi sellainen, jota pystyy kulkemaan. Vastoinkäymisiä tulee ja niitä pitää tullakin, koska ilman niitä ei opi. Maailma ei ole pumpulia. Toivottavasti pystyn kasvatuksellani antamaan vahvan itsetunnon ja kriiseistä selviytymisen kyvyn.

Laitatko joskus kätesi ristiin ja rukoilet?

– Joka päivä.

Paula Risikko kasvoi Ylihärmässä Kosolankylässä. Siellä hän kävi vanhempiensa mukana ainakin kerran kuussa seuroissa tai kinkereillä.

– Se oli tapa kutsua naapuria kylään.

Kun Risikko asettui perheineen asumaan Seinäjoelle, hän halusi jatkaa seuraperinnettä, johon oli kasvanut. Ensin seurat pidettiin Risikon kotona, mutta muutaman vuoden kuluttua tila jäi pieneksi. Ystävänpäivän aikaan perinteisesti pidettävät seurat siirrettiin seurakuntakodille.

– En voi poistaa kaikkia uhkia lapseni elämästä, mutta voin opettaa hänelle sinnikkyyttä, Paula Risikko sanoo.

Kuka korjaa sadon?

Paula Risikon työhuoneen seinällä on kehitysvammaisen taiteilijan tekemä teos, jossa lukee: ”Pitääkö tämäkin rautalangasta vääntää”. Joskus pitää, ja siihen Risikko kyllä pystyy.  Mutta desibelidemokratiaa hän ei kannata.

– Siihen moni saattaa sortua. Siinä ne, joka eniten huutavat, saavat myös eniten huomiota. Ja sitten saattaa käydä niin, että ajatellaan, että annethan nyt niille periksi jotta ne hiljenöö.

– Siihen huutoon ei saa mennä mukaan! Minulle on kantava ajatus se, että minun pitää keskittyä erityisesti heihin, jotka eivät sano minulle mitään.

Yhteiskunnassa on kuitenkin ihmisryhmiä, joiden puolesta kukaan ei huuda kovaa. Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujat tai omaishoitajat.

Ministerille on jäänyt mieleen papin rukous valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa aivan kansanedustajauran alussa.

– Hän rukoili meille päättäjille ”herkkyyttä kuulla maan hiljaisten ääni”.

Toinen tärkeä hengellinen eväs poliitikkona toimimiseen Paula Risikolle on ollut Lapuan piispa Simo Peuran puhe, myöskin valtiopäivien avajaisissa pidetty.

– Peura sanoi todella viisaasti: muistakaa hyvät päättäjät, että hyvään satoon tarvitaan sekä kylväjä että niittäjä. Ja harvoin ne ovat sama henkilö. Tämä kolahti minulle siitä syystä, että politiikka on pitkäjänteistä työtä. Kun sinulla on jokin tavoite, se saattaa todentua vasta viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.  Politiikassa saa harvoin pikavoittoja.

Ja usein joku muu korjaa sadon tehdystä työstä.

– Moni lähtee politiikasta kun huomaa, ettei kestä sitä.

 ”Ilman haasteita lapaannun”

Paula Risikko toteaa olevansa hyvin kiitollinen rakkaasta perheestään. Sisäministerin työstä on vaikea päästä irti vapaa-ajallakaan. Mutta tyttären maailmaan uppoutuminen virkistää.

– On hauskaa keskustella hänen kanssaan niistä asioista, mitkä hänelle ovat tärkeitä juuri nyt: tubettamisesta, musiikista ja vaatteista, Risikko toteaa.

– Sielu lepää myös mettässä koirien kanssa.

Sisäministerin edessä sotilaat ja poliisit seisovat suorassa rivissä. Mutta kun äiti, kuten haastattelua edeltävänä iltana, kysyy tyttäreltään jostakin asiasta, että mikä tämäkin nyt on, tytär vastaa: ”Kyllä sä oot jälkeenjääny!” Silloin ei voi kuin palata maan pinnalle.

– Olen kiitollinen myös terveydestä. Viime aikoina olen menettänyt ystäviä. Tuttavien ja sukulaisten perheissä tullut yllättäviä kuolemantapauksia.

Kolmas kiitollisuuden aihe Paula Risikolle on työ.

– Olen vähän sellainen, että jos minulla ei ole riittävästi haastetta, niin aivan lapaannun. Kai se on sitä pohjalaisuutta.

Paula Risikko on mukana Evankeliumijuhlan talk show’ssa Helsingin Jäähallissa perjantaina 30.6. klo 18.