Sinun lapsesi!

Pasi Palmun lähettikirje 1/2024

28.3.2024

Liian vaikeaa työtä

Lokakuusta helmikuulle minulle muodostui tuttu lauantairutiini: Aamupäivällä ensin kauppaan eväitä ostamaan, sitten Hampuriin Zion-kirkolle näkemään, ketkä tällä kertaa ovat päässeet paikalle, parin tunnin opiskelut keskustellen ja sen päätteeksi yhteistä eväiden syömistä. Pakolaisten muutenkin rikkinäistä elämää ovat kuluneena talvena koetelleet ankarat flunssa- tai korona aallot: uutisten mukaan pahimpaan aikaan melkein 10 miljoonaa saksalaista oli flunssassa. Niistä sain minäkin kolmeen otteeseen osani marras-joulukuussa.

Vuodenvaihteeseen saakka Marko tulkkasi opetuksiani saksasta farsiksi, sen jälkeen eräs Saman jatkoi kääntämällä englannista farsiksi. Oma farsini on yhä sen verran heikkoa, ettei sillä kannata yrittää. Olen monta kertaa naureskellut, että on tämä ihmiselle vähän liian vaikeaa työtä. Tarkoitan kielimuurin lisäksi kulttuurimuuria. Kurssin edetessä oppilaista kyllä karisi turha jännitys ja he kyselivät yhä enemmän. Silti mietin, mahtoivatko he ymmärtää varsinaisen opetukseni. Sikäläiseen kohteliaisuuteen kun kuuluu vastata niin kuin arvelee opettajan toivovan: ”Oliko vaikeaa? Selitinkö liian monimutkaisesti?” ”Ei ollenkaan, isä pastori, kaikki oli ihan selvää!” Kuvaavaa on, että kun kerroin eräälle kurssilaiselle, että haluan tavata vielä ennen suunniteltua kastetta ja selitin vaivalloisesti puhelimessa, että on pieni koekin, hän vastasi muitta mutkitta: ”Olen valmis.” Kohta tuli kuitenkin viesti: ”Minä pelkään.”

Iloisia yllätyksiä

Koetilanteen järjestin henkilökohtaisesti. Olin saanut Markolta 20-kohtaisen monivalintapaperin. Yllätyin melkoisesti, kun aloimme käydä kysymyksiä läpi: Ne, jotka olivat käyneet aktiivisimmin tunnilla, vastasivat varmasti ja oikein kysymyksiin, jotka eivät olleet suinkaan ihan helppoja. Hauskalla tavalla yhden kysymyksen kohdalla huomasin, mitä kristillinen kulttuuriperintö merkitsee. Kysymys kuului: Missä Jeesus syntyi? Melkein kaikki vastasivat: Jerusalemissa! Kuvittelin heidän paikalleen keskivertosuomalaisen, joka on lapsesta pitäen kuullut joululauluja ja nähnyt seimikuvaelmia. Vastaus olisi varma Betlehem, mutta uskon sisältöä, kuten pelastusta ja sakramentteja luotaavista kysymyksistä väitän, että moni suomalainen kirkon jäsen ei olisi selvinnyt niin kuin nämä.

Oliko oppilaillani sitten valmiita pohjatietoja kristinuskosta? Jotkut olivat tulleet kurssille siksi, että olivat tutustuneet johonkuhun kristittyyn. Joku oli jo ottanut selvää asioista, mutta oli sellaisiakin, jotka tulivat täysin islamin keskeltä. Juuri heidän koevastauksistaan olen erityisen iloinen, koska kaiken, mitä he olivat oppineet, oli meidän kurssiltamme ja jumalanpalveluksistamme. Se vahvisti uskoani: Kyllä, tämä on ihmiselle liian vaikeaa työtä, mutta tätäpä ei tehdäkään omassa varassa. Lupaus Hengen avusta on yhä voimassa! Niinhän Jeesus itse sanoi, kun omansa lähetti ”alkaen Jerusalemista, Juudeasta, Samariasta ja maan ääriin asti”.

Luovutko paholaisesta?

Kohtaan silloin tällöin kysymyksen, missä määrin kääntymykseen vaikuttaa motiivi saada turvapaikka. Totta kai joudun kyselemään sitä itsekin. Toisaalta kastekurssi ja itse kaste on sellainen tapahtuma, että myös väärin motiivein liikkeelle lähtenyt voikin huomata löytäneensä jotakin paljon enemmän kuin ajallisen turvapaikan. Iankaikkinen turva löytyy vain Jeesuksen luota. Sitä paitsi kastejumalanpalvelukseemme sisältyvät kysymykset ovat tosi suoria ja konkreettisia. Lutherin kastekaavan mukaisesti kastettava lupaa luopua paholaisesta ja kaikista hänen menoistaan. Käännynnäisiltä kysytään muutakin, johon tässä en nyt mene. Tarkoitus on tehdä kaikille selväksi ja kastettavalle itselleen ihanan selkeäksi, että nyt siirrytään Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Monet ottavat uuden identiteettinsä merkiksi vielä kristillisen nimenkin  Nämä hetket ovat puhuttelevia. ”Uskotko Isään Jumalaan, joka on sinut luonut?” ”Uskotko Poikaan Jeesukseen Kristukseen, joka on sinut pelastanut?” ”Uskotko Pyhään Henkeen, joka kulkee rinnallasi?” ”Tahdotko, että sinut kastetaan?” Monet vastaavat kyynelten läpi.

Kun kaste on toimitettu, kummit ja koko seurakunta kajauttavat voimakkaasti: ”Aamen!” Jotakin samaa toivoisin meidänkin kotoisiin kastehetkiimme! Kun kaikki on kastettu ja siunattu, sytytetään Kristus-kynttilästä tuli kastettavan omaan kynttilään, jonka he itse ovat askarrelleet. Kummi ripustaa ristin kastetun kaulaan. Sitten jatketaan jumalanpalvelusta, jossa uudet sisaret ja veljet osallistuvat ensi kertaa Kristuksen ruumiin ja veren ateriaan. Tällä kastekurssilla oppilaita oli seitsemän. Juuri ennen kastetta tuli sairastumisia, niin että kastettavia oli neljä. Toivon, että muut kolme kastettaisiin pääsiäisenä. Siinä olisi jälleen valtava pääsiäissaarna koko koolla olevalle seurakunnalle.