Siiri ja Marko Turusen lähettikirje

Siiri ja Marko Turusen lähettikirje 3/2019 – 4.6.2020

Kuluneina viikkoina on käynyt entistä selvemmäksi se, että seurakuntaelämän keskiössä on yhteenkokoontuminen Jumalan hoidettavaksi. Kristittynä eläminen ei ole yksilölaji, vaan tarvitsemme yhteyttä toisiimme. ”Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä”, todetaan Heprealaiskirjeessä (3:13). Eristyksissä ollessamme kaipasimme yhteisen ehtoollispöydän ääreen, ja samaa kuulimme monilta seurakuntalaisilta. Etäyhteydet eivät täysin voi korvata fyysistä seurakuntayhteyttä. Olemme iloisia ja kiitollisia siitä, että toukokuun alussa messujen vietto tuli taas mahdolliseksi Berliinissä. Seurakuntamme järjestää viikoittain noin 26 lyhyttä messua, jotta mahdollisimman moni saisi vastaanottaa sakramentin, kuitenkin turvaväleistä ja hygieniasta huolehtien. Turvatoimien vuoksi yhteen jumalanpalvelukseen voi osallistua vain noin 15 henkeä. Koska messut eivät myöskään saa kestää pitkään, niissä ei ole saarnaa. Tästä johtuen Marko kirjoittaa viikoittain saarnan farsiksi ja jakaa sen videoituna verkossa. Lukuisat ihmiset seuraavat saarnoja Facebookissa. Useiden eri ihmisten ja tahojen jakamina ne saavuttavat vielä laajemman yleisön. Videot syntyvät meillä yhteistyönä siten, että Siiri vastaa editoinnista. Jos tunnet Suomessa jonkun farsia puhuvan, lähetämme saarnat mielellämme myös hänelle. Internetistä on vaikea ellei mahdoton löytää hyvää luterilaista farsinkielistä opetusta, joten Markon saarnat tulevat tarpeeseen.

Yhteyttä videopuhelujen kautta

Kieli, kulttuurierot sekä vastaanottokeskusten puutteelliset verkkoyhteydet ovat tuottaneet lisähaastetta etätyöskentelyyn. Työ vaatii enemmän ponnistelua, mutta on vähemmän palkitsevaa. Raamattupiirin pitäminen verkossa on kuitenkin sujunut yllättävän hyvin. Olemme kokeilleet erilaisia vaihtoehtoja: Whatsappin kautta hiljaisemmatkin pääsevät osallistumaan kirjoittamalla, ja ääniviesteissä on hyvä äänenlaatu myös niillä, joiden verkkoyhteys on heikompi. Videopuhelu taas on reaaliaikainen ja keskustelu tuntuu luontevammalta. On mukava nähdä osallistujien kasvot.

Myös nuortenryhmän kesken on pidetty yhteyttä Whatsappin kautta. Nuorten omasta aloitteesta kokoonnuimme kirkon pihalla ja Marko puhui yhteyden merkityksestä: kirkko on Kristuksen ruumis, eivätkä sen jäsenet voi olla loputtomiin vain etäyhteydessä toisiinsa. Nuorten toiveesta järjestimme nuortenillan myös verkon kautta, ja Siiri puhui aiheesta usko ja tunteet. Kenties aiheesta johtuen tähän nuorteniltaan osallistui vain tyttöjä, mutta hyvää keskustelua syntyi ja yhdellä tytöllä oli mukana hänen ei-kristitty ystävänsä.

Etäraamattupiirissä

Siiri: Poikkeustilanne on tuonut yllättäviä lahjoja esiin pyhäkoulutyössä. Eräs saksalainen aktiivi teki pääsiäisen aikaan kauniita videoita lapsille. Ja kun soitin eräälle iranilaiselle naiselle kysyäkseni kuulumisia, hän rohkaistui vetämään pyhäkoulua Whatsappissa. Hän on tehnyt opetusvideon jo viidelle sunnuntaille, ja videoi joka viikko myös askarteluvinkkejä pienen tyttärensä kanssa. Hän osaa puhua lapsille hyvin. Lapset vanhempineen ovat itsekin aktiivisia ryhmässä ja nauhoittavat esimerkiksi lukemiaan raamatunjakeita ja jakavat niitä ryhmään. Ryhmässä jaetaan myös muita kristillisiä opetusvideoita lapsille sekä lauluja. Viime viikolla muutama muukin vapaaehtoinen iranilainen innostui kuvaamaan pyhäkouluopetuksia. Eristys on ollut vaikeaa aikaa varsinkin lapsiperheille. Persialaiset eivät juuri uskalla mennä ulos ja lapset joutuvat olemaan jatkuvasti sisällä. Kavereita ei pääse näkemään, eikä apua lasten- ja kodinhoitoon saa. Pidän siksi erittäin tärkeänä, että perheet saavat tämän pyhäkouluryhmän kautta edes vähän tukea arkeensa ja lasten kristilliseen kasvatukseen. He saavat toisiltaan ideoita siitä, mitä tehdä lasten kanssa.