Särkyneestä ehjäksi

Osallistuin hiljattain työskentelyyn särkyneen astian teemaan liittyen. Jokainen paikalla olija sai valita itselleen pienen savikupin, joka piti ensin särkeä ja sitten koota uudestaan ehjäksi. Vanhan japanilaisen tavan mukaan korjatun astian saumakohta kullattiin. Työskentely tehtiin kyllä yhdessä, mutta ei ryhmätyönä. Jokaisen tuli työskennellessään miettiä sitä, mitä Jumala on omassa elämässä tehnyt, kuinka Hän särkenyt ja koonnut jälleen.

Oli yllättävän vaikea ottaa riittävän kokoinen kivi käteen ja rikkoa astia, lyödä se palasiksi. Sirpaleita varottiin hukkaamasta. Kun niitä sitten liimattiin yhteen, piti saumakohtaa puristaa lujasti yhteen riittävän kauan, jotta palaset olisivat tarttuneet kiinni toisiinsa. Astian kokoaminen ehjäksi ei siis ollut aivan kivuton prosessi sekään. Viimeisenä, kun astia on koossa jälleen, murtumakohdat kullattiin. Rikki menneestä astiasta tuli kaunis ja persoonallinen, nimenomaan arpiensa takia.

Eikö tämä ole juuri sitä, mitä Jumala tekee jokaisen omansa kanssa? Hän työstää meitä rakastavin käsin silloinkin, kun Hän joutuu rikkomaan. Jumala ei jätä työtään kuitenkaan koskaan siihen, vaan Hän tekee aina uutta ja kaikki Hänen tekemänsä on hyvää ja kaunista. Lähetystyötä tehdään Japanissa ja kaikkialla maailmassa siksi, että Jumala ja Hänen valmistamansa pelastus tulisi tunnetuksi Raamatun sanan kautta ja että Hän saisi tehdä hyvää työtään jokaisessa luomassaan ihmisessä.

”Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.” Jes. 64:7

Kiitosaiheita
– Kiitos taivaallinen Isä, että Japanissa kesän pahin kuumuus alkaa olla takana päin ja virkistävät syyssäät ovat tulossa
– Kiitos Jumalan sanan uutta luovasta voimasta
– Kiitos perheestä, joka muuton myötä liittyi pieneen ja uusia jäseniä kaipaavaan seurakuntaan

Rukouspyyntöjä
– että lasten parissa tehtävä työ saisi kantaa hedelmää pitkälle tulevaisuuteen ja että lapset muistaisivat aina, että Jeesus rakastaa ja kuulee rukoukset
– että seurakuntalaiset rohkaistuisivat kutsumaan henkilökohtaisesti tuttavapiiristään vaikka vain yhden uuden ihmisen mukaan jumalanpalvelukseen, tai johonkin muuhun seurakunnan toimintaan
– että pienet seurakunnat selviäisivät taloudellisesta niukkuudesta huolimatta