Sanansaattaja itsenäistymisen aallokoissa

Evankeliumiyhdistyksen Sanansaattaja-lehti eli mukana ahdistavia ja jännittäviä aikoja 100 vuotta sitten, kun suomalaiset ottivat ensimmäisiä askeleitaan itsenäisenä valtiona. Ensimmäinen maailmansota riehui Euroopassa ja sisällissota Suomessa.

2.7.1917 ”Vapaus”

”On niitä, jotka ajattelevat valtiollisen sorron olevan syynä orjuuteen, ja sen lakattua oikean vapauden koittavan. Niin ajatteli myös Israelin kansa. Rooman raskaan ikeen alla se huokasi ja odotti vain sellaista Messiasta, joka tämän ikeen sen niskasta poistaisi. Samalla tavoin on ajatellut ja ajattelee moni meidänkin maastamme. Esi-isämme ovat uhranneet henkensä ja verensä isänmaan valtiollisen vapauden eteen. Innostunein mielin on Suomestakin lähdetty ase kädessä kotia ja kontua puolustamaan. Me olemme viime sortovuosina saaneet nähdä, mitenkä maamme parhaat miehet ovat olleet valmiita käymään tämän asian tähden vankilan kolkkoihin komeroihin. Nyt olemme ainakin osaksi saavuttaneet, mitä olemme toivoneet. Olemme valtiollisesti vapaa kansa. Oletko nyt tyytyväinen? Et. Hengen orjuus ei ole lakannut. Sisällisesti tunnet sittenkin olevasi vanki.”

Heinäkuun alussa vuonna 1917 julkaistussa Sanansaattaja-lehdessä puhuttiin jo valtiollisesta vapaasta kansasta, vaikka heinäkuun valtalaki ja joulukuun itsenäisyysjulistus olivat vielä edessä.

– Tuolla tarkoitettiin tuolloin maaliskuun manifestia, jossa ”sortotoimet” peruttiin. Suomessa oli yleinen käsitys, että täydellinen autonomia on sama kuin valtiollinen vapaus. Erillinen Suomen valtio ei ollut mielessä, ei edes valtalaissa, vaan se tuli mukaan kuvaan vasta marraskuussa. Siihen asti suunniteltiin ja päästiin periaatteessa sopimukseenkin, että tasavaltainen Suomi kuuluisi jatkossakin Venäjän liittotasavaltaan, joka piti perustaa, Tampereen yliopiston Suomen historian professori Pertti Haapala selittää

2.12.1917 ”Koettelemusten aikana. Kehotus evankeliselle kansalle”

”Synkkä on aika, jossa elämme. Kansamme on ahdistusten alaisena, kuten useimmat muutkin maailman kansat. Maailman sota on tuonut mukanansa suurta kurjuutta. Elintarpeitten puute tuntuu kaikkialla. Sisälliset eripuraisuudet, luokkaviha, ja kansallistaistelut riehuvat pelottavassa määrässä. Kasvava uskottomuus, Jumalan ja hänen kalliin sanansa ylöskatsominen ja pilkkaaminen ovat pelottavassa määrässä löytäneet tien kansan kerroksiin. Nuorison villiintyminen, rikollisuuden lisääntyminen ja haureuden harjoitus on vajottamaisillaan kansamme siveellisen rappeutumisen tilaan.”

Joulukuun alussa 1917 julkaistun lehden aikaan itsenäisyysjulistus oli vasta tuloillaan. Ensimmäinen maailmansota riehui Euroopassa.

– Maa oli täynnä venäläistä sotaväkeä mutta pelättiin Saksan hyökkäystä. Kun Saksa ja Venäjä tekivät aselevon joulukuun alussa, tilanne rauhoittui. Odotettiin, eikä tiedetty mitä tulee, professori Haapala kertoo.

Kesäkuun 1.1918

”Ei edes Ison vihan kauheat ajat tiedä kertoa sellaisista petomaisista julmuuksista, joista tietää kertoa äskeinen aika. Kauheata jälkeä se on jättänyt. Savuavia raunioita, ryöstettyjä koteja, itkeviä leskiä ja orpoja, nälkää, vasta umpeen luotuja hautoja, vangittuja, mestattuja. 

Mutta nyt ne ajat ovat osaksi ohi. Meidän sopii sanoa kuten Daavid: ’Ahdistuksessani minä avukseni huusin Herraa ja Jumalalleni minä huusin ja hän kuuli ääneni temppelissänsä ja minun parkuni tuli hänen korviinsa.’ Me olemme saaneet avun. Osa Saksan voittoisaa armeijaa saapui avuksemme. Ihana oli se päivä, jolloin aamulla herättyämme ennen enää nähneet kuukausia ikkunaimme alla marssineita punaisia vahteja.” 

Saksa tuli Suomen avuksi sisällissodan päättämisessä.

– Saksan  Itämeren divisioona jäi Suomeen joulukuuhun 1918 asti. Yksi tehtävä oli järjestää Suomen oma armeija. Kun Saksa hävisi sodan, joukot vetäytyivät Baltiaan. Komentaja von der Goltz oli siihen asti vaikutusvaltaisin mies Suomessa, professori Pertti Haapala jatkaa.

Heinäkuun 1.1918. ”Leikkaus”

”Suomessa on tapahtumassa suuri leikkaus. Mitä syvemmälle leikkaukset ovat tehtävät, sitä vaarallisemmat ne ovat elimistölle. Mutta usein on tämä ainoa keino hengen pelastamiseksi. Niin oli Suomenkin laita –– koska elimistössä kaikki jäsenet ovat keskinäisessä yhteydessä, ulottuu jokainen leikkauksen vaikutus koko ruumiiseen. Kun tuhansia Suomen kansalaisia on tuhottava, ei se voi tapahtua niin, etteikö se kipeästi koskisi todellisen isänmaan ystävään.”

– Suomessa elettiin surkeata aikaa tuolloin. Vankileireillä oli kymmeniä tuhansia ihmisiä, joista osa onneksi vapautettiin, koska kuolleisuus nousi nopeasti. Senaatti oli tehnyt hyvin sitovan sopimuksen Saksan kanssa ja alettiin puuhata sen vakuudeksi Suomelle kuningasta. Tästä kiisteltiin juuri kesällä 1918, Suomen historian professori Pertti Haapala kertoo.

Lue lisää Sanansaattajasta 48/17.