Sana pimeyttä vastaan 

Heidi Naukkarinen joutui totuutta etsiessään vuosiksi henkivaltojen otteeseen. Vapautuminen niistä on ollut pitkä prosessi, eikä se ole vieläkään täysin päättynyt. Turvapaikka on Jumalan sana.  

Muusikko Heidi Naukkarinen saapuu Maunulan majalle Helsingissä. Lähdemme luontopolulle, koska kävellessä kulkee myös ajatus.

Heidi aikoo kertoa minulle, miten hän lähti ”shamanismin polulle”.

Koti oli kristillinen, vanhemmat elävässä uskossa. Perhe asui Kokkolassa ja myöhemmin Imatralla.

– Koin jo pienenä, etten oikein ollut samassa uskossa kuin isäni ja äitini, enkä oikein viihtynyt pyhäkoulussa, Heidi kertoo.

– Vanhempieni takia halusin kuitenkin olla uskon asioita kohtaan myönteinen, hän lisää.

Kansan Raamattuseuran rippileirillä Heidi koki herätyksen.

– Syntyi henkilökohtainen suhde Jeesukseen.

Alkoi radikaali nuoruus Jumalan soturina. Heidistä tuli ”Jesus freak”, ja hän vuorasi vaatteensa julistavilla kangasmerkeillä.

– Ajatteluni oli mustavalkoista – kaikki tai ei mitään. Minusta tuli tapahtumauskovainen. Menin kristillisiin nuortentapahtumiin, etsin fiiliksiä ja usein löysinkin.

Henkimaailma avuksi laulu-uralla

Lukion uskontotunneilla Heidi alkoi kiinnostua muista uskonnoista.

Hän uhosi Lappeenrannan Kansanlähetyksen nuortenillassa käyvänsä kaikki uskonnot läpi. Hän selvittäisi, mikä niistä on oikeassa.

Tavallaan Heidi myös toteutti uhkauksensa.

Lukion jälkeen Heidi muutti Helsinkiin. Hän meni opiskelemaan laulua Pop & Jazz Konservatorioon ja jatkoi myöhemmin opintoja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Seurakuntaelämä sai jäädä.

– Monet kaverini luopuivat siihen aikaan uskosta. Kukaan ei tullut uskoon vaan kaikki luopuivat. Musiikki oli lääkkeeni kaikkeen. Se meni kaiken edelle.

Heidi asui hippikommuunissa. Siellä ja koulussa hän oli tekemisissä ihmisten kanssa, joilla ”oli kytköksiä henkivaltoihin”. Jotkut opettajista edustivat joogaan ja new ageen liittyvää ideologiaa. Heidi koki välillä, että näitä tuotiin myös mukaan opetukseen.

– Ajattelin, että ääneni soisi entistä paremmin, jos voisin olla enemmän auki, fyysisesti ja henkisesti. Koin jotain kummaa syyllisyyttä siitä, että olin kristitty. Hiljalleen aloin avautua henkimaailmalle, koska olin alkanut ajatella, että se auttaisi minua eteenpäin laulussa.

Noihin aikoihin Heidi kävi kerran kristillisessä jumalanpalveluksessa ja tunsi ”ympärillään rätinää”.

– Ikään kuin seurakunnassa olisi ollut eri henki kuin minussa.

Vapautuminen on pitkä prosessi

Heidille alkoi tulla pahoja kokemuksia, kun hän yritti olla yhtä aikaa kristitty ja shamaani. Hirveitä fyysisiä oloja. Heidi ei aina tiennyt, nukkuiko hän vai oliko hereillä. Laulamiseen tuli täysi stoppi.

– Välillä minua ikään kuin vedettiin kuiluun. Ihoni oli kauttaaltaan kylmä ja tärisin horkassa. Raajani olivat puutuneet. Kehoni oli voimien temmellyskenttä. Jouduin olemaan paljon koulusta pois ja lopettamaan bändit, kun olin hajoamassa palasiksi.

Matka uushenkisyyteen alkoi tulla päätepisteeseensä. Heidi halusi pelastua helvetistä, jossa hän eli.

Hän kävi monilla lääkäreillä. Hänellä oli päässään tuntemuksia, jotka saivat hänet epäilemään aivoverenvuotoa, mutta neurologisissa kuvauksissa ei löytynyt mitään poikkeuksellista.

Heidi myöntää, että joskus on vaikea tietää, onko tällaisessa tapauksessa kyse mielenterveyden ongelmista vai henkivalloista vai molemmista. Heidin tapauksessa psykologit ja lääkärit eivät tuoneet apua.

Vain rukous ja Raamatun sana auttoivat.

– Vihollinen ei kestä niitä.

– Minun kompastuskiveni oli se, etten ollut tarpeeksi kiinnittynyt sanaan. Jos olisin lukenut Raamattua, olisin pysynyt paremmin Jumalassa kiinni.

Vapautuminen ei tapahtunut ”kertalaakista”. Kyseessä on ollut pitkä prosessi, johon on kuulunut sessioita, joissa henkivaltoja karkotetaan. Monet ovat rukoilleet Heidin puolesta.

– Nyt siitä ensi hetkestä, kun halusin vapautua, on noin yhdeksän vuotta, ja vieläkin on vapautumista. Fyysiset oireet jatkuivat pitkään.

– Opin tästä alueesta koko ajan lisää. Joillakin on sellainen ajatus, että kun vastaanotat Jeesuksen, sinussa ei voi olla enää mitään pahoja henkiä. Uskon kyllä, että silloin tietty side katkaistaan. Mutta sen jälkeen alkaa Jeesuksen työ meissä.

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 11/2023.