Sana kiertää

Kasteita

Jouluna Marko kastoi kuusi aikuista ja kaksi lasta. Eräs kastetuista oli lähes 70-vuotias. Tämä
sydämellinen ja sivistynyt herrasmies ei vielä kastekurssin alussa ollut varma, haluaako hän kääntyä
kristityksi, mutta tuli kurssille tutustuakseen: ”Herra pastori, minulle on vain opetettu lapsesta pitäen
islamin näkökulma asioista. Haluaisin nyt ottaa selvää, mitä kristityt oikeasti ajattelevat.” Kun hänet
sitten jouluna kastettiin, eräs perheen nuorempi, jo kristitty jäsen tuli kyynelsilmin kiittämään, että tämä rakas sukulainen on nyt myös Jeesuksen oma.

Tammikuussa Marko aloitti uuden kastekurssin, jolle on liittynyt noin neljätoista uutta oppilasta, useimmat ystävän kutsumana. Kiitos, että olette rukoilleet uuden kurssin puolesta! Vajaa puolet heistä
on jo kastettu muualla, mutta he ovat opetuksen tarpeessa ennen kuin voivat liittyä seurakunnan jäseneksi. Eräs hyvin aktiivinen nainen, joka on tuonut useita kavereitaan mukaan seurakuntaan, totesi
suorasanaisesti: ”Minut kastoi englantia puhunut pastori Kreikassa, ja koska en osaa englantia, en ymmärtänyt opetuksesta tai kastetoimituksesta mitään.”

Meiltä on tähän mennessä puuttunut farsinkielinen kastetoimitukseen sopiva laulu. Yksi parhaista kääntäjistämme Berliinissä vaikuttui saksalaisesta virrestä, jota yleensä kasteiden yhteydessä kuulemme: ”Lasset mich voll Freuden sprechen”. Hän käänsi laulun sanasta sanaan, ja Siiri muokkasi sen laulettavaan muotoon melodiaan sopivaksi. Olemme innoissamme, että saamme jatkossa laulaa myös farsiksi siitä, miten kaste on pyyhkinyt pois ahdistavan syntitaakkamme, eikä meidän tarvitse pelätä Syyttäjän juonia tai edes kuolemaa.

Polttavia kysymyksiä Al Massira -kurssilla

Al Massiran videomateriaalit ja kysymykset kannustavat osallistujia pohtimaan suhdettaan Jumalaan sekä kanssaihmisiin. Viime jakso käsitteli hyvien tekojen ja uskon suhdetta. Keskustelimme siitä, millaisista syistä hyviä tekoja kannattaa tehdä, ja mitkä taas eivät ole niin hyviä motiiveja. Osallistujat ajattelivat, että Jumala rakastaa heitä enemmän, jos he ovat ”parempia ihmisiä”. Saimme kertoa heille sen vapauttavan sanoman, että Jumalan rakkaus on niin suuri ja ehdoton, ettei se muutu, vaikka tekisimme miten paljon hyvää tai pahaa. Ansaitsematonta armoa ei voi korostaa liikaa heille, jotka on kasvatettu uhrautumaan maineen ja kunnian säilyttämiseksi. 13-osainen kurssimme Siion-seurakunnassa on loppusuoralla, ja olemme aloittaneet saman kurssin nyt myös Kolminaisuuden seurakunnassa. Seurakuntalaiset ovat aktiivisen keskustelun lisäksi ottaneet hyvin vastuuta kurssin tarjoiluista. Pieni purtava ja teenjuonti on luonut kurssille rennompaa ja vapaampaa ilmapiiriä.
Eräs nainen kertoi, että häntä oli hänen koko ikänsä varoitettu valittamasta Jumalalle, koska siitä seuraisi varmasti jotain pahaa. Häntä oli kehotettu aina vain kiittämään kaikesta, riippumatta siitä, mitä itse todella kokee. Rohkaisin naista, että hän saa kyllä ihan vapaasti puhua Jumalalle kaiken, mitä hänen sydämellään on. Jumalahan näkee jo meidät kokonaan, ja teeskennelty kiitollisuus olisi valehtelua. Sitä paitsi teeskentelyyn menee valtavasti henkistä energiaa, kun taas jos myöntää tunteensa ja tuo ne Jumalan eteen, se voi helpottaa oloa. Nainen päätti kokeilla vapaata rukousta, mutta epäili edelleen ja kysyi: ”Heräänkö sitten varmasti aamulla siten, että kaikki on kunnossa?” Seuraavalla kerralla nainen vaikutti hyvin iloiselta, koska oli rukoillessaan kokenut Jumalan huolenpitoa.

Yhteydet Berliiniin säilyvät

Jouluaaton aattona Siiri sai puhelun ystäviltämme Berliinistä: ”Olemme matkalla Bremeniin ylihuomenna ja ajattelimme tulla teille yöksi, jos mahdollista.” Siinä kohtaa tuli suomalaiselle tiukka tilanne: tämä perhe oli kolmen vuoden ajan osoittanut meille mitä suurinta vieraanvaraisuutta.
Al Massira -kurssi on ollut hyvin suosittu.
Persialaisessa kulttuurissa vieraiden torjuminen ei tulisi kuuloonkaan. Kuitenkin suomalaisena jouduimme pitämään rajoistamme kiinni ja toteamaan, ettei kahden hengen kotiimme valitettavasti mahdu viisihenkistä perhettä yöpymään, koska meillä on jo muutenkin yövieras joulun pyhien yli. Edes patjoja ei riittäisi kaikille. Perhe lähti siis matkaan vasta sunnuntaina ja tuli tapaninpäivän messun jälkeen meille syömään.
Helmikuun loppupuolella teimme kolmen päivän mittaisen vierailun Berliiniin ja oli suuri ilo tavata vanhoja tuttuja pitkästä aikaa. Marko saarnasi farsiksi kahdessa messussa ja pääsimme käymään useissa kodeissa. Koska Siiri on työssään enimmäkseen tekemisissä ongelmien ja haasteiden kanssa, oli erityisen virkistävää huomata, miten monilla persialaisilla meni jo paremmin elämässään: Eräs iranilainen, johon olimme Berliinissä tutustuneet vuonna 2017, kertoi menneensä naimisiin ja työskentelevänsä mielekkäissä tehtävissä ympäristövirastossa; toinen taas oli mennyt hiljattain kihloihin. Tapaamiemme perheiden lapset näyttivät ylpeinä hyviä kouluarvosanojaan ja kertoivat urheiluharrastuksistaan. Elämäniloinen seurakunnan nuortenryhmän aktiivi oli saanut huippuarvosanat ylioppilaskirjoituksista ja valmistautui nyt lääketieteen pääsykokeeseen. Ystävällisyyden, vieraanvaraisuuden ja kiintymyksen osoitukset olivat sanoin kuvaamattomia.

Kotimaankautemme lähestyy: työskentelemme ensi syksyn 2022 Suomessa, jos Jumala suo. Meitä saa siis mielellään kutsua vierailemaan seurakuntiin ja erilaisiin tilaisuuksiin.

Siunattua alkavaa paaston aikaa!

Siiri ja Marko Turunen