Samaa sukupuolta olevien avioliitto

Tänään jatkettiin sitä keskustelua, joka on kiinnostanut mediaa koko ajan, eli samaa sukupuolta olevien vihkiminen. Parikymmentä edustajaa teki siitä aloitteen, ja nyt täysistunnossa käytiin lähetekeskustelua. Se aloitettiin jo aiemmin tällä viikolla ja sitä jatkettiin nyt. Seuraavaan päivään jäi kymmenien puheenvuorojen jälkeen vielä ainakin kymmenen.

Esityksen mukaan kirkossa voisi elää rinnakkain kaksi käsitystä. Jotkut papit vihkisivät, mutta kenenkään ei olisi pakko.  Esityksen ongelmat ovat ilmiselvät: Harva jos kukaan uskoo, että luvattu omantunnonvapaus kestäisi kovin kauan.  Mutta ennen kaikkea kukaan ei ole ollut toistaiseksi kiinnostunut siitä, onko minun pakko vihkiä vai ei. Ihmiset ovat kysyneet vain yhtä asiaa, eli mihin ovat unohtuneet Raamatun vakavasti varoittavat sanat. Sitä samaa kysyin tänään minäkin.

Lähetekeskustelun jälkeen aloite lähetetään perustevaliokuntaan, jossa istun.  Sen jälkeen se palaa joko syksyllä tai seuraavana keväänä täysistuntoon, jossa sen hyväksyminen vaatii kolmen neljäsosan määräenemmistön.  Kymmenet tällä viikolla käytetyt puheenvuorot ovat tehneet selväksi, että sitä määräenemmistöä ei tässä kirkolliskokouksessa ole. Vahvoja puheenvuoroja käyttivät myös piispat Simo Peura, Jari Jolkkonen ja Seppo Häkkinen. Erityisen kunnioitettava oli Oiva Malisen huolellisesti laadittu puheenvuoro.

Kaikki lähetekeskustelun puheenvuorot tulevat aikanaan kirkolliskokouksen sivuille ja kiinnostuneet voivat ne sieltä lukea.  On hyvä nähdä, miten molemmat puolet perustelevat kantaansa. Minusta asia on varsin yksiselitteinen siellä, missä Raamattu uskotaan Jumalan sanaksi ja ohjeelliseksi myös tämän päivän kristitylle.