Myanmarin aktio: Sairautta ja sisaruutta

Aamupäivä kului hotellin lähialueeseen tutustuessa ja paikallisia marketteja ihmetellessä. Iltapäivällä saatiin kyyti Damadi Homelle, jossa vietettiin lasten kanssa aikaa iltaan asti. Järjestettiin leiriolympialaisten tyyppiset kisat, joissa kilpailtiin kolmena joukkueena. Pelailtiin myös paikallista pallopeliä, jota täällä pelataan punotulla rottinkipallolla. Tehtiin myös toisillemme kampauksia, pelattiin Huojuvaa tornia ja Ligretto-korttipeliä, musisoitiin ja pidettiin yhteinen hartaus.

Pääsimme myös opettamaan toisillemme lauluja omilla kielillämme, Jeesus meitä rakastaa -laulu opeteltiinkin kahdella kielellä. Näiden lasten kanssa touhuaminen on mahtavaa! Lapsilla riittää hymyä, intoa ja yhteishenkeä, joten heistä voisi monessa asiassa ottaa mallia. On hienoa huomata, että kristittyjen välinen yhteys toimii näiden lasten ja aktioporukan välillä. Joona osuvasti sanoi, että olemme kuin sukulaisia, jotka eivät näe usein, mutta joilla on keskenään hyvä olla, eikä kenenkään tarvitse jännittää.

Viime päivinä aktioporukan terveys on alkanut rakoilla. Muutamalla on ollut ripulia, eikä ruoka ole aina pysynyt sisällä. Myös kuumeesta, flunssasta ja matkapahoinvoinnista on kärsitty. Lisäksi kuumuus vaikuttaa meihin moneen ja olo on välillä tukala. Onneksi selvisimme melko pitkälle ilman suurempia terveysongelmia ja Jumalalle kiitos, että sairaalaan ei ole joutunut kukaan. Kaikkien terveyden ja jaksamisen puolesta saa siis erityisesti rukoilla