Ristin luona paras paikka on

Rakastettujen hengellisten laulujen tekijä Jukka Salminen kulki matkan halki pelkojen, häpeän ja riittämättömyyden tunteiden. Lopulta suorittaminen vaihtui vastaanottamiseen. 

Hämeenlinnalainen laulaja ja lauluntekijä Jukka Salminen on kiertänyt kitaransa kanssa Suomea yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Lauluja on syntynyt noin 900, joista noin 650 on lastenlauluja. Suurimman osan sävellyksistään Salminen on sanoittanut itse, mutta hän on myös tehnyt yhteistyötä useiden sanoittajien kanssa.

Vuosikymmenten mittaan Salminen on esiintynyt niin kouluissa, päiväkerhoissa, kirkoissa kuin musiikkitapahtumissa – sekä lasten tv-ohjelma Pikku Kakkosessa. Vuonna 2015 Salo – Lastenlaulukaupunki ry myönsi Salmiselle Hyvätuuli-palkinnon, joka annetaan suomalaiseen lastenmusiikkiin merkittävällä tavalla vaikuttaneelle henkilölle.

Salmisen ehkä tunnetuimmat sävellykset ovat Saviruukku, jonka on sanoittanut Liisa Pukkila, ja Siionin kanteleestakin paljon laulettu syvällinen Ristin luona -kappale, jonka tekstin on laatinut kirjailija Erkki Leminen. Vuonna 2009 Kirkkohallitus palkitsi Salmisen elämäntyöpalkinnolla lauluntekijän ansioistaan.

Aikuisille Salminen on tehnyt lauluja enenevissä määrin viimeisen 15 vuoden aikana. Salmisen elämässä alkoi tapahtua muutosta syksystä 2004 lähtien. Tuolloin häntä pyydettiin pitämään Lohjan Vivamon Kristillisen toipumistyön päivillä laulutilaisuus aiheesta ”Sinun varaasi kaiken laitan”. Kristillinen toipumistyö, eli KRITO-työ, tarjoaa sielunhoidollisen ja luottamuksellisen vertaistukiryhmän, jossa voi käsitellä oman elämänsä kipukohtia, kuunnella toisia ja rukoilla yhdessä.

– Noihin aikoihin sisältäni oli alkanut murtua jotain sellaista, jonka olin luullut kannattelevan minua elämässäni. Halusin olla tilaisuuden järjestäjille rehellinen. Sanoin, että minulla ei ole enää sitä, minkä varaan kaiken laitan.

Järjestäjät rohkaisivat Salmista kuitenkin esiintymään ja kertomaan siinä tilanteestaan.

– Esitykseni lopuksi lähdin kyyneleet valuen pois ajatellen, että nyt on sitten haettava toisenlaista, ei-hengellistä työtä. Muistan, kuinka tilaisuutta järjestämässä ollut KRITO-työn vastuuhenkilö Paula Tähtinen meni tuon jälkeen mikrofonin taakse ja sanoi: ”Jos se, mitä Jukka kertoi, ei mahdu tänne, me ollaan väärässä paikassa.”

– Tuo kosketti minua ja avasi armon ovea. Minua ei hylätty, vaan sain tulla ja olla, vaikka olin epäileväinen ja rikkinäinen.

Hengellinen työ ei loppunut, vaan Salmisen elämässä alkoi uusi vaihe, sisäinen matka. Hän kertoo kohdanneensa pelkojaan sekä häpeän ja riittämättömyyden tunteita.

– Lähelläni oli ystäviä, viisaita ihmisiä, joille olen todella kiitollinen. He rohkaisivat kulkemaan sitä tietä, pimeää polkua. Olin vuoden ajan Irene Kristerin terapiaryhmässä, jossa erilaisten draamojen ja harjoitteiden kautta kuljimme ihmisen matkaa kohdusta lapsuuteen, nuoruudesta tähän päivään, Salminen kuvaa.

– Itkin ja paruin toisten rikkinäisten sylissä. Jotain alkoi tapahtua. En voi sanoa löytäneeni. Tulin löydetyksi. Tuon ryhmän jälkeen jatkoin terapiamatkaani yksin toisen terapeutin kanssa vielä parin vuoden ajan.

Monenlaisia konsertteja

Vuonna 2011 Salminen lähti yksin pyhiinvaellusmatkalle Santiago de Compostelaan. Hän aloitti matkansa Pyreneiden vuoristossa sijaitsevasta ranskalaisesta Saint-Jean-Pied-de-Port -nimisestä kylästä, meni sieltä Espanjan puolelle Roncesvallesin kylään ja kulki sitten Pohjois-Espanjan viiden maakunnan kautta Santiago de Compostelaan. Reitin pituus oli noin 800 kilometriä.

– Muistan, kun 600 kilometrin kävelymatkan jälkeen pysähdyin eräällä kauniilla paikalla Galician vuorilla, katselin alas laaksoon ja ihastelin syksyn kauneutta. Aloin laulaa minulle rakasta virttä: ”Suurempi kuin sydämeni Jumalan on rakkaus, suurempi kuin oma into kutsujan on laupeus…” Itkin ja lauloin, enkä hävennyt. Tiedostin, että olen jotenkin tullut perille ja edessäni on vielä matkaa.

Löydetyksi tulemisen myötä Salmiselta alkoi syntyä aiempaa enemmän lauluja aikuisille. Niitten pohjalta järjestettyjä tilaisuuksia hän on kutsunut tarinakonserteiksi.

– Tarinoin ja laulan, avaan jotain omasta haavoittuvuudestani sekä rohkaisen totta olemiseen ja inhimilliseen läsnäoloon toistemme kanssa. Kuljemme yhdessä kuin pientä pyhiinvaellusta konsertin ajan. Tunnustelemme elämän askelia ja voimme jäädä Suuremman suojaan, Salminen kuvailee.

Tarinakonserttien lisäksi Salminen rakensi myös muita uusia konserttikokonaisuuksia. Yksi niistä on Sinun kanssani huomiseen – tarinoita ja lauluja parisuhteesta.

– 44 vuoden matka vaimoni kanssa on ollut seikkailu, johon on sisältynyt monenlaista peilausta, riemua ja rosoa. Sydämessä on iso kiitollisuus siitä, että teemme edelleen matkaamme yhdessä, nyt jo mummana ja pappana.

Saviruukku-laulustakin syntyi kokonainen konsertti, jossa Salminen kuljettaa aikuiskuulijansa särkyneisyyden, keskeneräisyyden ja eheytymisen matkalle.

– Tuo Liisa Pukkilan upea teksti luo kaaren ihmiselämään. Elämä voi särkyä, ja se voi laittaa kysymään Jumalalta kaiken mielekkyyttä. Kuitenkin Hän tallentaa rakkaudessaan kaikki palat ja voi vielä lähettää särkyneen kertomaan sanomaa toisille särkyneille.

Jukka Salminen kertoo, että Saviruukku-kappale syntyi vaivattomasti. – Sittemmin olen vain kiitollisena seurannut, kuinka laulu on saanut klassikkoaseman.

Työtä ja inspiraatiota

Laulujen tekemistä Salminen kuvailee kiehtovaksi työksi. Nuoruudessa kysymys oli Salmisen mukaan inspiraatiosta. Nykyisinkin inspiraatiolla on merkitystä, mutta työntekemisen näkökulma korostuu.

– Laulua tehdessä rallattelen, leikittelen sanoilla, kirjoitan paperille riimejä ja ajatuksia, tarinan pätkiä. Välillä istahdan pianon ääreen ja annan sointujen viedä, kuulostelen sävellajeja.

– Välillä taas tartun kitaraan ja silloin rytmi saa viedä enemmän. Joskus saan flow-kokemuksen, jolloin teksti ja melodia alkavat yhdessä soljua, ja sitä itsekin vain hämmästelee, että ohhoh, Salminen naurahtaa.

Salminen toteaa, että aikuisille lauluja tehdessä sävelkorkeus voi laajeta enemmän kuin lastenlauluissa.

– Yhteislaulussa on omat juttunsa, kertaukset ja selkeät sekvenssit, joihin pitää voida yhtyä helposti.

Tunnetun Saviruukku-laulun Salminen sävelsi 22-vuotiaana. Hän lauloi tuolloin Kansan Raamattuseuran Ikhthys-opiskelijakuorossa, jossa oli myös Liisa Pukkila. Tämä antoi Saviruukku-tekstinsä Salmiselle sävellettäväksi. Sävellys syntyi kymmenessä minuutissa.

– Tuon sävelen syntyminen oli niin helppoa, että jäin vain ihmettelemään, mitä tuli tehtyä. Sittemmin olen vain kiitollisena seurannut, kuinka laulu on saanut klassikkoaseman.

Salminen työskenteli Kansan Raamattuseurassa muusikontyössä vuosina 1979–1986. Tuohon aikaan hän teki yhteistyötä muun muassa evankelista Erkki Lemisen kanssa. 80-luvun puolivälissä Leminen lähetti Salmiselle muutaman runonsa sävellettäväksi.

– Ristin luona -runon juurevat sanat puhuttelivat minua syvältä. Ajattelin, että melodiankin tulisi olla vahva ja väkevä, lujasta armosta julistava. Muistan miten annoin äänialan kulkea aika laajalla alueella syvistä matalista huokauksista korkeutta kohti sanoihin: ”Isä armahtavi lastaan, rauhan julistaa”, Salminen muistelee.

– Muistan myös hyvin, kun Jaakkiman opistolla Erkille ensimmäisen kerran lauloin hänen tekstinsä. Olemukseltaan karhumaisen lempeä Erkki pompahti tuolilta ilmaan ja hihkaisi: ”Nuin minä sen juuri tarkoitin!” Tuohon voisi kai lisätä, että loppu on historiaa.

Salminen kertoo saaneensa Saviruukku- ja Ristin luona -kappaleiden lisäksi monesta muustakin laulusta paljon palautetta.

– Monet tarinat ovat olleet koskettavia, puhuttelevia ja hätkähdyttäviä. Niiden edessä voi vain hiljentyä. Hän, joka minulle on lauluntekijän lahjan antanut, jatkaa työtään ja silloin laulut ovat hyvissä käsissä.

Kiitollisuutta monesta asiasta

Salmisen mukaan hänen uskoonsa ja elämäänsä liittyi aiemmin enemmän suorittamista. Nyt sen tilalle on tullut vastaanottamista.

– Sana ”pitäisi” on poistunut ja sana ”saan” on tullut läheisemmäksi. On tullut lempeitä, hyviä tapoja ja hetkiä hengähtää Isän sylissä. On syntynyt kaipausta olla kuulolla, Sanan äärellä.

Aamuisin Salminen tapaa sytyttää kolme kynttilää ja hiljentyä hetkeksi raamatuntekstin, jonkin Taize-laulun tai rukousaiheen kanssa työhuoneensa alttariseinän edessä. Salminen tapaa myös kuunnella radion aamuhartauksia sekä lukea päivän mittaan Raamattua.

– Hämeenlinnan Vanajan kirkko on minulle tärkeä paikka, sen ehtoollispöytä on tullut rakkaaksi. Vanajan kirkko on myös minun ja vaimoni vihkikirkko.

Jukka Salminen jää ensi vuonna virallisesti yrittäjäeläkkeelle. Hän kertoo tuntevansa nykyisin monesta asiasta kiitollisuutta.

– Elän ja hengitän, ympärilläni on läheisiä ihmisiä, pikkulinnut riemastuttavat piharuokintapaikalla ja takana on 40 vuotta lauluntekijänä. Paljon on takana, jotain on edessä. Työtäni jatkan kutsujen mukaan, mutta johonkin taitekohtaan hetken kuluttua astun, Salminen pohtii.

– Laulujen tekeminen inspiroi minua edelleen, samoin ihmisten eteen meneminen. Saan jakaa siitä, mitä olen itse lahjaksi saanut. Se on ihmettä se. Saan kokea vuorovaikutuksessa jotain hyvää ja pyhää.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 22/19.