Riskeistä huolimatta

Kun evankeliumia viedään sinne, missä Jeesusta ei vielä tunneta, osa lähetystyöntekijöistä lähtee ja lähetetään varsin vaarallisiin oloihin. Väkivalta, sieppaukset ja jopa kuolema ovat todellisia uhkia.
Jeesus lähetti meidät kaikkeen maailmaan. Lähetysjärjestöjen riskikartoitusten, turvallisuussuunnitelmien ja -harjoitusten keskellä varoituksia satelee ja sydäntä raastaa lähettää ketään vaarojen keskelle. Mieluummin jättäisi lähettämättä kuin ottaisi riskejä.

Mutta jos kutsun saanutta estetään lähtemästä, hänen sydäntään raastaa kenties vielä enemmän. Apostolien tekojen 21. luvussa Paavalia varoitetaan useaan kertaan lähtemästä Jerusalemiin. Hän vastaa kuitenkin: ”Miksi te tuollaista puhutte, miksi itkette ja raastatte sydäntäni? Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden.”
Jos Paavali ei olisi lähtenyt Jerusalemiin ja joutunut siellä vangiksi, hän ei olisi päätynyt sitä kautta vankina Roomaan. Matkalla sinne hän puolestaan haaksirikkoutui Maltalle, jonka rannoilla sain viime viikolla Paavalin jalanjäljissä kävellä. Maltalta Paavalin matka jatkui Roomaan, jossa hän asui vielä täydet kaksi vuotta julistaen ja opettaen, kuka Herra Jeesus Kristus on (Apt. 28). Ilman Paavalin sinnikkyyttä kokonaisen maan ja kansan – maiden ja kansojen – vaiheet olisi kirjoitettu toisin. Tapasin taannoin Nepalissa maan perustuslakia työstävän korkean virkamiehen. Hän katsoi meitä suomalaisia kyyneleet silmissään: ”Te eurooppalaiset ette ymmärrä, miten paljon kristinusko on teidän kulttuuriinne vaikuttanut. Ette osaa yhtään arvostaa sitä!”

Lähetystyöhön lähtemisessä on kyse vielä paljon kulttuuria syvemmästä asiasta. Jippii-kuoro laulaa: ”Joskus on raivattava polku viidakkoon. Joskus on kiivettävä ylös vuoristoon. Joskus on laskettava venheellä virtaa. Joskus on kuljettava riippuvaa siltaa. Tässä on tehtävä. Jonkun on mentävä, koska pieni kansa rukoilee päivin ja öin. Pieni kansa ahertaa pelloilla töin. Pieni kansa odottaa rakkauden sanomaa. Pieni kansa janoaa Jumalaa.”
Paavali lähti, valmiina kahleisiin ja kuolemaankin Jeesuksen vuoksi. Rakkaudesta Kristukseen, rakkaudesta ihmisiin. Tänä päivänä moni lähtee matkaan samoin motiivein, riskeistä huolimatta. Lähetystyöntekijöiden mukana Jumalan valtakunta leviää, välillä suorastaan sietämättömissä oloissa. ”Mutta muista: mahdottomuus, se on Jumalan tilaisuus. Mutta muista: mahdottomuus, siihen mahtuu ihme uus”, jatkaa Jippii-kuoro.

Lähettäjien osa on rukoilla lähtijöiden puolesta, tehdä toki kaikkensa turvallisuuden puolesta, mutta lopulta jättää heidät Herran käsiin. Niissä käsissä ja niiden vuoksi riskien ottaminen kannattaa. Luukas kertoo Paavalin lähdöstä Jerusalemiin: ”Kun hän ei antanut periksi, me rauhoituimme ja sanoimme: ’Tapahtukoon Herran tahto.’” (Apt. 21:14) Vaikeisiin oloihin vievä lähetyskutsu hiljentää sivusta seuraajan. Omin voimin ei matkaan lähdetä. Se on Jumalan työtä, suurta ihmettä.
”Tulisipa joku ja toisi sen Kirjan ja pelastuksen”, päättää Jippii-kuoro laulunsa.