Reacherin nyrkit ja särkynyt sydän

Tiedättekö, mitä tässä langenneessa maailmassa tapahtuu joka kolmastoista sekunti? Tai erään toisen lähteen mukaan jopa joka neljäs sekunti! Minäpä kerron. Jossain päin maailmaa joku ostaa Jack Reacherista kertovan jännärin.

Reacher on kirjailija Lee Childin luoma hahmo. Järkälemäisen kokoinen entinen sotilaspoliisimajuri, joka kiertää Yhdysvaltoja vain hammasharja mukanaan. Reacherin toimintaa ohjaa tinkimätön moraalinen kompassi. Hän ei ole kiinnostunut rahasta tai yhteiskunnallisesta asemasta. Hänen motokseen sopisivat Jesajan kirjan sanat: ”Minun työssäni on mittana oikeus ja luotilankana vanhurskaus.” Jos Reacher näkee vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, hän ei voi vain kävellä ohi.

Uskon, että kirjojen suosion tärkein syy kiteytyy juuri Reacherin hahmoon. On puhuttelevaa, että joku auttaa tuntemattomia siitä yksinkertaisesta syystä, että niin on oikein. Maailmassa, joka on täynnä kähmintää ja suhmurointia, kulissien takaista pelailua ja kotiinpäin vetämistä, edustaa Reacherin hahmo kiehtovaa viattomuutta. Kuten kirjan takakannessa tiivistetään: Jack Reacher on vaeltava kovanaama ja suojelusenkeli.

Oleellinen osa lukunautintoa on tietää, että kohta erittäin vastenmieliset ja erittäin pahoja asioita tekevät tyypit tulevat saamaan ansionsa mukaan. Vuorovetten vääjäämättömyydellä Reacher tulee ja rankaisee. Mutta miksi minulle jää aavistuksen likainen olo, kuin olisin jäänyt kiinni kielletyn keksipurkin ääreltä? Luultavasti siksi, että Jeesus vaatii enemmän. Jeesus ei halua minun hekumoivan pahantekijöiden karulla kohtalolla.

Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi’.” Juuri tätä periaatetta Reacher noudattaa esimerkillisesti. Jeesus ei kuitenkaan pysähdy tähän vaan jatkaa: ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.”

Pari vuotta sitten järjestetyssä Sovinto 100 -tapahtumassa oli puhumassa Arno Michaelis, rasistisen skinhead-järjestön entinen johtohahmo. Hän kertoi, että ”silloin kun tarvitsin eniten tukea, ja olisin ansainnut sitä kaikkein vähiten, sain sitä juuri niiltä ihmisiltä, joita olin vihannut kaikkein eniten”. Esimerkiksi mies, jonka isän Michaelisin rasistijengin jäsen oli tappanut, auttoi häntä ja antoi anteeksi. Nykyisin Michaelis puhuu rasismia vastaan ja työskentelee järjestössä, joka kannustaa eritaustaisia nuoria rauhanrakentamiseen.

En usko, että edes Jack Reacherin ”valintamyymälän pakastebroilerin kokoiset” nyrkit olisivat saaneet aikaan tällaista sydämen särkymistä, katumuksen heräämistä, hyvityksen ja auttamisen halua. Kuten Michaelis itse todisti: ”Myötätunto, rakkaus ja anteeksianto saivat minut luopumaan vihasta.”

Kristityn tehtävä on pyrkiä siihen, että myötätunnon, rakkauden ja anteeksiannon voimasta tässä langenneessa maailmassa jossain sydän luopuu vihasta joka kolmastoista sekunti. Ehkä jopa joka neljäs sekunti. Joka tapauksessa vähintään yhtä usein kuin Jack Reacherista kertova jännäri vaihtaa omistajaa.

Teksti julkaistu Sanansaattjassa 20/19.