Rakkauskirje koululle

Rakas koulu, minä uskon sinuun. Näen sinussa niin paljon hyvää, että sitä on vaikeaa sanoin kuvailla. 

Lukemaan oppiminen oli yksi elämäni ihanimmista asioista ja se oli sinun ansiotasi. Mutta sen lisäksi, että opetit minut lukemaan, annoit minulle luettavaa: kirjoja, joista minulle aukeni aivan uusia maailmoja ja ihmeellisiä asioita. Koulukirjat ja kaunokirjallisuus ovat kuuluneet elämääni 6-vuotiaasta lähtien ja toivottavasti vielä pitkään.

Kunpa kaikki osaisivat arvostaa lukemista! Lukutaito näyttäytyy monelle suomalaiselle itsestäänselvyytenä. Se on kuitenkin yhteiskunnassamme pärjäämisen edellytys numero yksi. Mitä näemme, miten sitä luemme, millaisia tulkintoja teemme? Ilman koulua en edes osaisi kysyä tällaisia kysymyksiä. Olisin helpommin mainonnan ja erilaisten kuvastojen ohjailtavissa, sillä en osaisi ajatella niistä kyllin kriittisesti.

Tasa-arvoa yhteiskuntaan 

Sinusta puhutaan selän takana, että tasapäistät lahjakkaat oppilaat tavallisten tasolle. Kaiken takana on kuitenkin ajatus siitä, että jokaista tarvitaan. Heikoimmat ja hitaimmat oppijat huomioidaan myös ja heitä kannetaan mukana. Rakkautta on kuitenkin juuri se, että yrität antaa kaikille samat eväät elämään. Suomessa kaikilla on oppivelvollisuus – itse käyttäisin sanaa mahdollisuus. Koulutus on usein tie parempaan tulevaisuuteen, Suomessa nimittäin yhteiskunnan luokat muodostuvat pitkälti koulutuksen perusteella.

Koulutus on myös keino pysyä kiinni elämässä, tulla osaksi yhteiskuntaa. Suomessa käydään paljon keskustelua syrjäytymisestä. Tutkitusti etenkin hyvä lukutaito on yhteydessä elämässä pärjäämiseen. Etenkin pojat ja nuoret miehet ovatkin vaarassa syrjäytyä, sillä tytöt lukevat ja kouluttautuvat enemmän. Ihan yhtä lailla koulunkäynti on myös esimerkiksi maahanmuuttajille ja romaneille keino integroitua yhteiskuntaan. Koulussa opitaan opetussuunnitelman mukaisten sisältöjen lisäksi paljon muutakin hyödyllistä. Ja mitä paremmin kouluttautuu, sen pidemmälle se kantaa.

Kohtaamisia ja ruokailua 

Järkytyin, kuin kasvatustieteen perusopinnoissa minulle selvisi, että yksi koulun tehtävistä on oppilasaineksen säilöminen. Lapset ja nuoret on saatava talteen vanhempien työpäivän ajaksi. Tämä ei kuitenkaan ole koulun tärkeimpiä tehtäviä. Tämä rumasti sanottuna säilö ei ole vain opiskelua varten. Säilössä ikäluokat kohtaavat. Koulukiusaamista ei pidä yhtään vähätellä, mutta varmasti kouluissa on myös paljon hyvää vuorovaikutusta niin oppilaiden kuin opettajien välillä. Opettaja tekevät tärkeää yhteiskunnallista työtä, sillä kaikki ikäluokat kulkevat heidän käsiensä kautta.

Hiljattain maksuton kouluruokailu herätti keskustelua. Kouluruoan maku ja laatu lienevät olleet vitsien kestoaiheita vuosikymmenestä toiseen, joten ruokailun muuttamisen maksulliseksi voisi lisätä sen arvostusta. Kouluruoan mollaaminen on kuitenkin hyvän pyrkimyksen törkeää aliarvioimista. Suomessa nimittäin on lapsia, joille päivän ainut lämmin ruoka on kouluruoka. Kouluruoan maksullisuus voisi aiheuttaa sen, että yhä harvempi syö sitä. Lounas keskellä päivää, jotta jaksaa työskennellä tai opiskella, on täysin perusteltu.

Malala ja lapsiäidit   

Tiedän, että on myös muita, jotka rakastavat sinua. Pakistanilainen Malala Youzafzai on heistä varmasti intohimoisimpia. Hänen isänsä Zia on ammatiltaan opettaja ja varmastikin sen ansiosta Malalakin alkoi jo aivan pienestä asti rakastaa koulua, opiskelemista ja oppimista. Kaikille koulunkäynti ei kuitenkaan ole mahdollista tai edes sallittua.

Youzafzaiden kotikaupungissa vallan ottanut ääri-islamilainen Taliban-liike ei hyväksy naisten opiskelemista. Vuonna 2012 15-vuotias Malala yritettiin tappaa kotimaassaan, koska hän halusi käydä koulua ja meni sinne salaa vielä kiellonkin jälkeen. Ampuminen ei kuitenkaan häntä pysäyttänyt. Malala kuljetettiin hoitoon Englantiin ja murhayrityksestä toivuttuaan hän on kampanjoinut ahkerasti etenkin naisten koulutusmahdollisuuksien puolesta.

Kuten Malala sanoisi – naisten kouluttaminen muuttaa heidän maailmansa lisäksi koko maailmaa. Se lievittää monia humanitaarisia ongelmia sekä edistää tasa-arvoa. Meeri Koutaniemen ja Paola Suhosen viime viikolla esille nostama lapsiäitiys on eräs iso ongelma, johon naisten kouluttautuminen on ratkaisu. Suomessa ajatus 12-vuotiaasta raskaana voi kuulostaa kaukaa haetulta, mutta on maita (esimeriksi Sambia ja El Salvador), joissa se on arkipäivää.

Unicefin mukaan ”Kun tyttöjen koulutukseen sijoitetaan, lasten ja naisten asema ja toimeentulo parantuvat merkittävästi.” Lisäksi ”Tytöt, jotka käyvät koulua yli 7 vuotta menevät myöhemmin naimisiin, saavat vähemmän lapsia, eivät todennäköisesti menehdy synnytykseen, kasvattavat terveempiä lapsia ja heidän lapsensa käyvät koulua.”

Tätä olen halunnut sinulle, koulu, jo pitkään. Sinua arvosteta riittävästi, mutta haluan saada ihmiset ymmärtämään sen. Koulu, olet mielestäni kansallisesti mutta myös maailmanlaajuisesti maailman parhaita asioita. Kiitos kun olet. Koko kesän olen ikävöinyt sinua. Pian tapaamme.

Rakkaudella, Hanna

Kirjoittajasta tulee äidinkielen, kirjallisuuden sekä suomi toisena kielenä -oppiaineen opettaja.