Radio
auki!

Kirsi Rostamo ja Anu Lehtipuu ovat olleet molemmat töissä Radio Deissä koko sen historian ajan. Molemmat ovat myös tehneet radiota yhdessä Evankeliumiyhdistyksessä 90-luvulla.

Kaksikymmentä vuotta kahden naisen elämästä on kuulunut kristilliselle radiokanava Radio Deille. Päätoimittaja Kirsi Rostamo ja tuottaja-toimittaja Anu Lehtipuu ovat eläneet Pasilan linkkitornin juurella koko Radio Dein historian aina sen synnystä alkaen. Tänään he täydentävät toistensa virkkeitä, puhuvat sujuvasti päällekkäin, nauravat ennen kuin vitsi on kerrottu ja luottavat toisiinsa lujasti.

Kulunut vuosi on ollut Deissä juhlaa juhlan perään. Juhlavuosi aloitettiin kirkkopäiviltä ja päätettiin virallisesti Helsingin Kulttuuritalossa.

– Marraskuun kolmas päivä on Dein virallinen syntymäpäivä. Tänä vuonna se osui sopivasti perjantaille, jolloin juhlimme Kulttuuritalolla. Onneksi niin, juhlia olisikin ollut vaikeampi järjestää keskellä viikkoa, Anu Lehtipuu nauraa.

Kulttuuritalolla jaettiin myös Helsingin keskuskauppakamarin ansiomerkkejä 10 ja 20 vuotta talossa olleille työntekijöille. 20-vuotisesta työsuhteesta palkittavia oli vain yksi: Anu Lehtipuu.

– Verrattuna viime kertaisiin 10-vuotisjuhliin samassa paikassa, nyt oli aikuisempi olo juhlia Deitä. Tarkastelimme enemmän Dein historiaa kuin vuonna 2007, Kirsi kertoo.

Tänään Kirsi ja Anu ovat kokoontuneet Sanansaattajan lukijoiden vuoksi Radio Dein studion pöydän ääreen muistelemaan menneitä. Sellaisia asioita, jotka saavat Anun useampaan kertaan nauramaan toimittajan kysyessä ”niin vanhoja juttuja”. Asioita, jotka juontavat juurensa aina Sleyn Lastenkodinkujan viidenteen kerrokseen saakka. Mutta ennen kuin pääsemme sinne, on aloitettava hieman lähempää.

Viimeiset kaksikymmentä vuotta on muuttanut paljon työskentelyä Radiossa. Radio Dein aloitellessa vuonna 1997, tietokoneohjattu ohjelmavirta oli uutuus, joka vähensi radiokanavan ylläpitämiseen tarvittavan henkilökunnan määrää ja osaltaan myös mahdollisti pienellä rahalla pyöritettävän kristillisen radiokanavan synnyn.

– Kun minä opiskelin alaa 90-luvun alussa, oli studiossa vielä kaikki ihan manuaalista. Oli levysoittimet ja kasetit ja sen sellaiset. Tietysti käytännön työssä on paljon pysynyt samana. Kun teen haastattelun, on samalla tavalla edelleen taustatyö tehtävä, näkökulmat ja kysymykset mietittävä, päätoimittaja Kirsi Rostamo kertoo.

Facebook, puhelin ja radiostudio

Kymmenen viimeisintä vuotta on tuonut mukanaan pilvipalvelut ja sosiaalisen median.

– Yhteistyökumppaneiden ohjelmat eivät enää tule CD-levyillä tai Minidisc-levyillä, vaan suoraan netin tiedonsiirtopalveluiden kautta, Anu Lehtipuu kertoo.

– Ja Facebook on tullut myös tässä välissä. Olen edelleen sen verran vanha, että haastattelun jälkeen unohdan usein ottaa kuvan haastatellusta. Sitä on vaan niin radiotoimittaja, että se meinaa aina unohtua, vaikka siitä tietysti alaisiani tiukasti läksytänkin, Kirsi nauraa.

– Tuo kuva on jotenkin ristiriitainen juttu. Radio on aina ollut mielikuvien radio, ja nyt kuva ikään kuin rikkoo sitä radion illuusiota, Anu pohtii.

– Niin! Radiosta tulee nyt näköradio, joka on eri asia kuin TV. Radio ei liity enää tekniikkaan, se ei ole kiinni FM-taajuuksissa. Radio on se sisältö. Se ohjelmavirta, jossa tulee valmiiksi valittuja elementtejä kauniisti paketoituna ja juontajien tarjoilemana. Ja kuuntelijan tarvitsee vain ottaa se vastaan, päätoimittaja Kirsi Rostamo jatkaa sujuvasti Anun ajatusta.

Sosiaalinen media ei Kirsin ja Anun mukaan kilpaile niinkään radion, vaan studiopuhelimen kanssa.

– Some on kyllä tullut vahvasti radion tekemiseen mukaan. Se korvaa puhelinta studiossa. Kuuntelijat pääsevät osallistumaan lähetykseen entistä enemmän juuri sosiaalisen median kautta, Kirsi Rostamo kertoo.

Radio Deillä on paikkansa

Vuodet ovat tuoneet luottamusta Radio Dein brändiin. Erityisesti se näkyy haastateltavien saatavuudessa. Ennen vaikeinta oli saada haastatteluun joko itsensä ei-kristityiksi mieltävät ihmiset tai Evankelis-luterilaisen kirkon työntekijät.

– Kaksikymmentä vuotta mun haave on ollut tehdä ohjelmaa, jossa piispat kävisivät täällä kyselytunnilla. Vasta tämän vuoden alusta tämän ohjelman tekeminen muodostui mahdolliseksi. Siitä pitää kiittää ohjelmapäällikkö Kai Kortelaista, sekä tietysti Kotimaata, joka lähti mukaan yhteistyöhön, Kirsi kiittelee.

– Alkuaikoina oli myös vaikea saada haastateltavaksi ihmisiä, jotka eivät kokeneet olevansa niin kristittyjä. Nyt on jotenkin selkeää, että tämä on se Jeesus-radio ja uskovien radio. Ihmiset ei enää pelkää niin leimautumista, jos käyvät täällä haastateltavana, Lehtipuu jatkaa.

Rostamo toteaa olevansa otettu siitä, että sekulaarissa mediassa viitataan nykyään Radio Dein uutisointiin selittämättä sen enempää, mikä Radio Dei on.

– Kyllä Dei sillä tavalla on lunastanut paikkansa, Kirsi pohtii.

Skandaalit ja skuupit

Sekulaarissa mediassa eletään usein skandaaleista ja skuupeista, mutta voiko kristillinen media tehdä vastaavaa?

– Skandaalihakuisuuteen me emme mene, mutta kyllä skuupeilla, eli jonkin aivan uuden asian paljastamisilla on paikkansa, Anu toteaa.

– Strategiamme oli alun perin antaa muiden kristillisten medioiden tehdä skuupit ja taustoittaa sitten näitä juttuja. Muutimme strategiaa kuulijoiden toiveesta ja aikanaan laitoimme paljonkin toimituksen resursseja sellaisten juttujen kaivamiseen, jotka piti saada päivän valoon, Rostamo kertoo.

Skuuppiuutisointi voi päätoimittajan roolissa olla henkisesti raskasta, sillä pienissä kristillisissä piireissä miltei kaikki tuntevat toisensa.

– Ajattelen, että meillä on mediana vastuu kertoa kuulijoille, jos joku julistaja elää aivan eri tavalla kuin opettaa. Joskus se on ollut vaikeakin pala, sillä kyse on ollut myös ystävistäni. Emme kuitenkaan mediana voi toimia tuomarina, joka tekee huhujen mukaan päätöksiä ennen viranomaisten ratkaisuja, Rostamo sanoo.

Nyttemmin Radio Dei on palannut alkuaikojensa linjaukseen ja keskittyy taustoittamaan juttuja.

– Olemme palanneet strategisesti alkuun. Meidän pääasiamme on välittää evankeliumia, eikä välttämättä olla kertomassa tällaisia uutisia ensimmäisenä, joskaan ei sitten myöskään viimeisenä, Kirsi jatkaa.

Anu Lehtipuu ja Kirsi Rostamo ovat tutustuneet toisiinsa vuonna 1992 Sleyn toimistolla.

Sleyn studioilla

Anu Lehtipuu ja Kirsi Rostamo ovat tutustuneet toisiinsa vuonna 1992 Sleyn toimistolla Lastenkodinkujan viidennessä kerroksessa.  Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella Evankeliumiyhdistyksellä oli tarjolla nuorille aikuisille vapaaehtoistyötä radio-ohjelmien äärellä. Juha Vähäsarjan johdolla tehtiin Hapatusta ja Ristiaaltoja.

– Olin Helsinkiin muutettuani päätynyt sinne mukaan. Eräänä päivänä minulle soitti nainen, joka kysyi, että kenelle tämä on suunnattu, ja mitä siellä tehdään, ja oletteko te ihan oikeilla raiteilla. Pelästyin, että onko tämä joku tarkastaja tuomiokapitulista! Kävi sitten ilmi, että soittaja oli vasta Laajasalon opistosta valmistunut radiotoimittaja Kirsi Rostamo, ja minä olin heti, että messiin vaan, Anu nauraa.

Pian Anu Lehtipuu ja Kirsi Rostamo olivat ainoat Hapatusta-ohjelman toimittajat. Juha Vähäsarjan johdolla tehtyä ohjelmaa lähetettiin kaseteilla moniin radioihin.

– Ohjelma lähetettiin monissa paikallisradioissa ympäri Suomea. Ainakin Radio Cityssä, Järviradiossa ja Lähiradiossa, Anu listaa.

– Sleyllä oli iso ja hieno radiostudio, jossa oli oikeat Neumannin mikrofonit. Siellä itse tehtiin koko juttu kelanauhoille. Siellä oli myös levystö ja kaikkea. Sinne meillä oli avaimet, ja siellä pääasiassa ilta- ja yöaikaan me tehtiin ohjelmia. Petri Takala kehitti siellä myös jossain nurkassa valokuviaan. Viimeisen piti sammuttaa valot, Kirsi muistelee.

Hapatusta-ohjelman ohessa parivaljakko toteutti useita lyhytaikaisia paikallisradioita mm. Maata Näkyvissä -festareilta ja evankeliumijuhlilta.

– Ensimmäinen ihan meidän kahden yhteinen projekti taisi olla vuoden 1995 Ylihärmän evankeliumijuhlien radiointi, Kirsi miettii.

Juha Vähäsarja piti tuolloin huolta radiotyöstä evankeliumiyhdistyksessä.

– Juhan opit ovat painuneet niin vahvasti mieleen, että edelleenkin tahdon saada haastattelun viimeiseen virkkeeseen armon näkökulman. Ja kun se sinne tulee, niin mä tunnen, että Juha on ylpeä musta, Kirsi nauraa.

Laajasalon Sami Jalonen

Kirsi Rostamo oli Sleyn vapaaehtoiseen radiotyöhön tullessaan jo valmistunut Laajasalon opistosta. Anun Kirsi patisti sinne pian tutustuttuaan häneen.

– Tää on ihan hirveän ”pieni piiri pyörii” -meininkiä. Sami Jalonen oli aiemmin ollut mukana Sleyn radiotyössä. Juha Vähäsarja oli hänet siihen opettanut. Kun minä opiskelin Laajasalossa, oli Sami minun opettajani siellä, Kirsi hymyilee.

Radio Dein synnyn kannalta Kirsi Rostamon ja Anu Lehtipuun yhteistyöllä Evankeliumiyhdistyksessä on merkityksensä. Ajatus kristillisen radiokanavan perustamisesta alkoi muotoutua noina aikoina. Myöhemmin Anun valmistuttua Laajasalon opistosta hän työskenteli lyhyen aikaa Radio Fonissa Porvoossa ja lähti sitten vuodeksi Turkin Alanyaan tekemään suomenkielistä ohjelmaa paikalliseen turistiradioon.

– Sillä välin kun Anu oli Turkissa minä tuurasin häntä siellä Porvoossa, ja hain kokemusta pienellä radioasemalla työskentelystä. Samaa aikaa me jo suunnittelimme Dein perustamista.

– Kerrankin kävin Helsinki-Vantaan lentoasemalla kääntymässä 3 tuntia uusiakseni viisumia. Joimme kahvit Kirsin kanssa ja hän lykkäsi minulle paperikasan käteen ja käski lukea ne. Sitten kun tulin sieltä eräänä lauantaina elokuussa 1997 takaisin, oli Kirsi lentokentällä vastassa ja maanantaina aloitin työt Radio Deissä, Anu kertoo.

Työkaverit, jotka luottavat toisiinsa

– Anu on tosi luotettava ja osaa ihan kaiken. Hän voi sijaistaa ketä tahansa tässä talossa. Sen lisäksi Anulla on aivan todella kaunis ääni ja hän on hyvä juontaja. Olenkin halunnut nyt viime aikoina palauttaa Anua enemmän ääneen aalloille, päätoimittaja Kirsi kuvailee alaistaan.

– Olen aina ihaillut Kirsin kykyä pitää niin monia lankoja käsissään yhtä aikaa. Ja vaikka Kirsin herättäisi keskellä yötä, osaisi hän Dein ohjelmakartan ulkoa. Ja vaikka Kirsi on tehnyt tätä jo 20 vuotta, niin aina häneltä tulee jokin uusi idea, tai näkökulma. Ja hän tuntee alaistensa vahvuudet ja osaa yhdistellä niistä hyvän tiimin, Anu kertoo Kirsistä.

Ja toisistaan puhuessaan he hymyilevät, nauravat ja puistavat päitään. Juuri niin kuin 20 vuotta yhdessä töitä tehnyt parivaljakko vain osaa.

– Mä oon sanonut aina, että ainut mikä on pysyvää, on muutos. Radion on pakko muuttua, mutta Anua en vaihda. Se osaa kaiken, Kirsi pohtii tulevaisuutta.

Teksti julkaistu Sanansaattaja Extrassa 2/17