Puhu äänellä, jonka kuulen

Menin hiljaisella viikolla hassun nimiseen iltatilaisuuteen, Ahdin saarnaan. Tapasin tutun papin kirkon eteisessä ja juttelimme mukavia. Oli ilo nähdä pitkästä aikaa. Pitäisi nähdä joskus vapaa-ajalla. Olimme molemmat hyvällä tuulella, nauroimme pieleen menneelle paastolle ja kuntokuurille, lapsille, keväälle ja samassa kohtaa ranteessa olevalle käsituelle. Ihanaa, että pääsiäinen tulee.

Papin piti mennä aloittamaan tilaisuutta ja samalla hän etääntyi minusta noin kahdeksan metrin ja kolmen sukupolven verran taaksepäin.

”…armo ja rauha lisääntyköön…” Mitä hänelle tapahtui? Mitä kieltä hän puhuu?
Kaikki mitä sanottiin, oli passiivissa. Oltiin vikoiltu ja vaellettu, oltu laiskoja elämään kylvössä. Niittoa oli odotettava joka hetki, parannusta tehtävä ja synnin suosta oli päästävä. En ymmärtänyt sinänsä kauniita kuvia. Elämme keskellä kaupunkia, ei suota, ei kylvöä tai niittoa. En ole vaeltanut ainakaan kymmeneen vuoteen.

Menin toiseen kirkkoon pääsiäisyönä. Oli suuri juhla. Pappi aloitti alkupuheenvuoronsa runollisesti. Hän luki Johannes Krysostomoksen pääsiäispuheenvuoron. En tosin tiennyt sitä ennen messun loppua. Luulin, että papilla oli hieman erikoisemmat alkusanat: ”Kuolema, missä on sinun otasi?”

Saarnassa kerrottiin Jeesuksen käärinliinat löytäneistä naisista. Tämä kerrottiin omin sanoin kolmeen kertaan. Lähes samoin tavoin. Pääsiäisestä kerrottiin niin, että vakuutuin sen olleen tärkeää niille, jotka kävivät tyhjällä haudalla, mutta minulle ei kerrottu, miksi minun pitää tulla kuulemaan tämä kirkkoon usein. Ei kerrottu, mitä pääsiäisen sanoma tarkoittaa minulle.

Saarna ei kyseenalaistanut arvojani, tottumuksiani tai ajatteluani. Se ei haastanut tai tukenut uskoani tai elämääni. Lopussa sanottiin kyllä jotakin, jonka ymmärsin tulevan lähelle omaa elämääni. Pappia harmitti vietävästi, että Finlayson oli tehnyt Jeesus-lakanan, kun se Jeesuksen kääreenä ollut liina oli pyhä ja hyvin säilynyt mutta Finlayson lakanat eivät ehkä kuitenkaan ole.

Uskon Jumalaan ja koen olevani hyvin luterilainen. Katekismus on minulle tuttu ja käyn kuukausittain usein useamminkin kirkossa. Katson liikaa tv:tä ja liikun liian vähän, rakastan Italian kieltä ja Kanarian saaria, pitkät kävelylenkit ja keskustelut kahviloissa ovat iloni. Hyvä hengellisen tilaisuuden pitäjä, voisiko kirkkosi viesti ja sanoma tulla lähelle kaltaiseni, ”tavallisen tallaajan” kieltä ja maailmaa?