Puhetta avioliitosta

 

Kirkolliskokouksen kolmantena päivänä alkoi odotettu keskustelu piispainkokouksen esityksestä kahden rinnakkaisen avioliittonäkemyksen hyväksymisestä. Tällä viikolla asiasta käydään lähetekeskustelu, jonka jälkeen se lähetetään käsiteltäväksi valiokuntiin. Puheenjohtajien neuvoston esitys on, että lakivaliokunta antaisi asiasta mietinnön ja perustevaliokunta – johon itse kuulun – antaisi lakivaliokunnalle lausunnon. Päätettäväksi itse asia tullee marraskuussa, kun mietintö on valmistunut. Lähetekeskustelussa päästiin vasta alkuun ja torstaina jatketaan. Tähän asti on kuultu enimmäkseen samaa sukupuolta olevien avioliittoa puoltavia puheenvuoroja, monet niistä hyvin tunteisiin vetoavia. Paljon ei ole vielä puhuttu itse esityksen ongelmasta: voiko kirkolla olla avioliitosta yhtä aikaa kaksi toisensa poissulkevaa avioliittonäkemystä. Minun nähdäkseni ei voi olla.

Avioliittokysymys oli esillä myös iltapäivän kyselytunnilla, kun edustaja Sammeli Juntunen kysyi arkkipiispalta, miksi kirkossa ei puututa siihen, että monet papit vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja, vaikka kirkkojärjestyksen mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista. Arkkipiispan ja Juntusen välille kehkeytyi lyhyt debatti, ja viimeisen puheenvuoron aikana arkkipiispa oli ilmeisen tuohtunut. Hämmentävää oli se, että suuri osa edustajista taputti arkkipiispan puheen päätteeksi. Sellainen ei kuulu kokoukseen. Kirkolliskokouksessa on moneen kertaan korostettu kunnioittavan keskustelun ja turvallisen tilan periaatteita. Ainakin minä koin jonkinasteista turvattomuutta taputusmyrskyn keskellä. Ei tuntunut hyvältä.


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: