Pseudo-Aisopoksen faabeli: leppälintu ja käki

Sain lintuharrastajakaveriltani alla olevan sadun. Kaveri väittää sen olevan ennen tuntematonta Aisopoksen tuotantoa, mutta tuntuu olevan liikkeellä kuitenkin vähän pilke silmäkulmassa. Tarinahan on täysin keksitty, mutta kuitenkin aika osuva, vai mitä? 

LEPPÄLINTU JA KÄKI 

Olipa kerran leppälintu.  

Leppälintu rakensi keväällä pesän pönttöön, joka oli ripustettu männynrunkoon. Pesään leppälintu pyöräytti neljä kaunista ja sileää munaa ja alkoi hautoa niitä.  

Kun leppälintu oli ulkona syömässä, pöntöllä vieraili ruskea käki. Käki pullautti leppälinnun munien keskelle isomman, mutta melko samanvärisen munan, tarkasteli pesää tyytyväisenä ja lehahti sitten kähisemään puun latvaan. 

Leppälintu palasi pesäänsä, ja hautoi munia, kunnes ne alkoivat eräänä kauniina päivänä kuoriutua. Ensimmäisenä kuoriutui käenmuna, ja leppälintu alkoi nopeasti hakea isolle ja rumalle poikaselleen ruokaa. Sillä aikaa, kun leppälintuemo oli hankkimassa vaivalla ravintoa, käenpoika tarkasteli pesässä olevia siskojaan ja veljiään ja alkoi ahertaa. Yksi kerrallaan käenpoika vieräytti aidon munan siiventynkiensä väliin ja alkoi punnertaa sitä kohti pöntön suuaukkoa. Työ ei ollut aivan helppoa vastakuoriutuneelle käelle, mutta niin vain hups-heijaa se onnistui saamaan kolme munaa lentoaukolle ja sen yli.  

Kun leppälinnun aitoja munia oli jäljellä enää vain yksi, emo saapui takaisin pesälle herkulliset madot nokassaan. Samalla kun käenpoika ahmi nälkäisenä kaikki äitinsä hankkimat ruuat, viimeinen leppälinnunmunista kuoriutui ja pieni sokea poikanen piipitti hädissään äidiltään muonaa. Leppälintuemo kummeksui, miten pesässä tuntui väki vähenevän, mutta katseli kuitenkin kahta jäljellä olevaa lastaan tyytyväisenä ja sanoi:

–Eläkää nyt rinnakkain ja toisianne pois sulkematta. 

Kun leppälintu lähti jälleen hakemaan lisää toukkia, käenpoika rullasi heiveröisen leppälinnunpojan harteilleen ja heivasi senkin ulos pöntöstä. Maahan mätkähtäneen poikasen äkkäsi paikalla liikkunut kissa ja söi sen vikkelästi suuhunsa. 

Näin leppälinnun pesään jäi enää käki ja kun heinäkuu oli pitkällä, varpushaukan kokoiseksi kasvanut käkönen ahtautui töin ja tuskin ulos pöntöstä, jonne leppälintuemo jäi lopen uupuneena ja ilman lapsia miettimään, mikä oikein oli mennyt vikaan. 

Faabelin opetus: Toisensa poissulkevat käsitykset eivät pysy elossa samassa pesässä.