Positiivisia yllätyksiä

Kirkkopäivät Turussa ovat takanapäin. Monet muut hengelliset kesäjuhlat ovat vielä edessäpäin tänä kesänä. Kirkkopäivät aiheuttivat aikaisemmin keväällä samanlaista kohua julisteillaan kuin aiheutti ”Jesse diggaa sua” -kampanja joitakin vuosia sitten.

On tavallista, että kristillinen kirkko aiheuttaa aina kohua. Tämä johtuu siitä, että kirkon sanoma on monella tavalla ristiriidassa meidän ihmisten luonnollisen järjen kanssa. Edellä mainitut kohut eivät ole sitä olleet.

Kun järjestetään kirkollisia juhlia, pidetään kirkon kampanjoita tai kun luterilaisen kirkkomme piispat pitävät saarnoja valtiollisissa jumalanpalveluksissa, on iloinen yllätys, jos puheissa ja saarnoissa kaikuu kirkkaana lain ja evankeliumin ääni.

Joskus on paikallaan kysyä, ovatko lain saarna ja anteeksiantamuksen julistus Jeesuksen veressä joutuneet sivuraiteille, kun muu, meistä ihmisistä nouseva kohina on noussut pintaan. Monesti näyttää siltä, että kirkko on pyrkinyt valjastamaan maailmalta lainatut ohjelmat ja tavoitteet omiksi kampanjatuotteikseen.

Kristillisenä kirkkona meidän on aina syytä pohtia, onko ihmisillä mahdollisuus kuulla pelastuksen evankeliumia. He voivat olla kenties viimeistä kertaa kirkon järjestämässä tilaisuudessa. Mitkä ovat eväät, jotka he tilaisuuksistamme saavat?

Lutherille oli tärkeää, että vanhurskauttamisoppi kuului kirkkaana ja vapauttavana saarnoissa. Emmehän me raikkaan luterilaisen uskonopin perilliset vain ole alkaneet hävetä Jumalan sanaa: lakia ja evankeliumia?

On riemullista istua kirkon penkissä ja vaikka valtakunnallisessa evankeliumijuhlassa, kun saa kuulla, että koolla on vain langenneita syntisiä, mutta heille kaikille julistetaan Kristuksen työssä avointa taivasta. Silloin tapahtuu parasta mahdollista. Jos sen sijaan synti, Kristus ja armo jäävät pimentoon, voimme kysyä, ovatko ne Kristuksen kirkon varat ja voimavarat olleet oikeassa käytössä.

Onko kuoleman edessä kamppaileva ihminen mistään niin kiitollinen kuin siitä, että on saanut kuulla, miten taivaaseen päästään ja että tässä ei ole kaikki. Syntiselle on valtava yllätys, kun saa kuulla olevansa lunastettu, kasteessa Jumalan lapseksi otettu ja se, että synnit on jo sovitettu ja siksi ne saa heti uskoa anteeksi.