Poltettuja kirjeitä Jumalalle

Oli tuhkakeskiviikon aamu ja sytyttelin tulta kaakeliuuniin. Paperiroskan ja puiden joukossa oli myös muutama kirje Jumalalle. Toisinaan kun elämässäni on vaikeaa, kirjoitan kirjeitä Jumalalle. Vuodatan paperille murheeni ja ahdistukseni hieman arkaillen ja peläten Jumalaa kuten psalmin kirjoittajakin. “Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi? Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska?…” (Ps 13:2,3) Tunnen, että minun täytyy kirjoittaa jotkut asiat paperille, että saisin ne pois sisimmästäni.

Samana iltana olimme puolisoni Joonan kanssa menossa tuhkakeskiviikon jumalanpalvelukseen. Virossa paastonajan ensimmäinen jumalanpalvelus muistuttaa erityisesti Jumalan armosta. Synnintunnustuksen aikana seurakunta kokoontuu alttarin ääreen ja polvistuu. Pappi panee kätensä heidän päälleen ja julistaa synnit anteeksi. Sen vakuudeksi hän tekee polvistuneitten otsaan ristin merkin tuhkalla. Joona piti tuolloin jumalanpalveluksen. Hän tarvitsi sitä varten tuhkaa ja otti sitä hieman kaakeliuunistamme, jossa aamun tuli oli jo aikaa sitten sammunut.

Voitte kuvitella, mitä ajattelin istuessani tuolloin kirkon penkissä. Tuo tuhka alttarilla sisältää sanoja minun synnintunnustuksestani, sydämeni syviä pelkoja, kysymyksiä, epäilyksiä ja avunhuutojani Jumalalle. “Olkoon tämä tuhka meille katumuksen ja synnintunnustuksen merkkinä”, kuulin Joonan sanovan. Minun syntini on kannettu Jeesuksen ristin juureen. Siellä ristillä ne ovat sovitetut, anteeksi annetut ja unohdetut. Tunsin kuinka kevyt tuulenhenkäys kävi ylitseni ja Jumala oli puhaltanut tuhkan lailla pois kaiken, mikä sydäntäni painoi. Ei ollut enää syytöstä. Jumala ei katso viimeisenä päivänä syntieni luetteloa, vaan ristille rakasta poikaansa, joka on kantanut minunkin syntini.

“Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.” (Ps 13:6)

Rukousaiheita:
– Rukoilemme seurakunnan vastuuhenkilöiden koulutuksen puolesta, joka järjestetään Marian seurakunnassa maaliskuussa.
– Kiitämme siitä, että olemme päässeet puhumaan erilasiin tapahtumiin lähikunnissa.
– Rukoilemme intoa, rohkeutta ja iloa seurakuntalaisille elää kristittyinä arkielämässään.