Piispanvaali lämpenee Helsingissä

Helsingin piispanvaalissa on yhtenä ehdokkaana Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo. Häntä on pidetty herätysliikkeiden toimintaan nähden myötämielisenä.

Tänä vuonna viidennen liikkeen Kirkkokansan raamattupäivät siirrettiin kuitenkin pois Kalliosta.

– Tänä vuonna avioliittokysymys on ollut niin voimakkaasti seurakuntaa jakava kysymys Kalliossa, että päädyimme siihen, että teemasta luennoiminen olisi epäviisasta. Itse yhteistyö muuten on mielestäni tärkeää ja hyvin toiminutta, Teemu Laajasalo selittää ratkaisua.

Kirkossa pitäisi onnistua tukemaan herätysliikeväkeä, joka on monella tavalla puun ja kuoren välissä, Laajasalo sanoo.

– Pidän tärkeänä sitä, että niin papit kuin maallikotkin – voivat toimia kirkon sisällä. Herätysliikkeet ovat kirkon rikkaus. Se on kulunut lause, mutta oikein hyvä sellainen.

– Evankelisuudessa minua viehättää iloinen pelastusvarmuus. Uskon, että siihen keskittymällä ja siitä oikein julistamalla kirkonkin haasteet ratkaistaan.

Sleyn Pyhän sydämen kappeli sijaitsee Kallion seurakunnan alueella. Siellä kokoontuu säännöllisesti parisataa ihmistä messuun.

Rukoilla vai ei?

Uuden avioliittolain myötä on herännyt kysymys, pitääkö yhteiseen esirukoukseen ottaa mukaan samaa sukupuolta olevien, maistraatissa vihittyjen parien puolesta rukoileminen. Rovaniemen seurakunnassa seurakuntaneuvosto päätti vastoin piispan ohjeita, ettei tällaista esirukousta lueta kirkossa.

Jumalanpalveluksen oikeasta toimittamisesta on vastuussa kirkkoherra. Tavat vaihtelevat seurakunnittain.

– Kaikenlaisten ihmisten puolesta saa ja pitää rukoilla, linjaa Teemu Laajasalo kysymystä.

Laajasalo siirtää papin omantunnon vapauden pappisvihkimykseen, jossa tämä käyttää uskonnon ja omantunnon vapauttaan ryhtyessään kirkon palvelukseen.

– Mielestäni on selvää, että kirkkojärjestystä pitää noudattaa.

Entä, mitä piispaehdokas sanoo nuorille, jotka vilpittömästi kyselevät, voiko tällaisessa kirkossa vielä olla?

– Kehottaisin veisaamaan virren 310 viimeisen säkeistön: ”Tule, Herramme, meitä nyt vahvistamaan, tule virvoita voimalla taivaan. Sinun tietäsi taivuta vaeltamaan, täällä suostumaan ristiin ja vaivaan.”

– Kirkko on Kristuksen ruumis ja Kristus itse on sen pää. Ei siitä pidä yrittää erottautua. Jumalan valtakunta on läsnä tässä todellisuudessa Kristuksen kirkossa.

Mutta Laajasalo muistuttaa myös, että kirkossa pitää vaikuttaa ja käyttää ääntä.

Sanansaattajan kysymykseen, mitä hän opettaa, kun saa eteensä tekstin ”Taivasten valtakuntaa eivät peri miesten kanssa makaavat miehet” (1. Kor. 6:9), Laajasalo vastaa:

– Pappina on hyvä keskittyä puhumaan taivasten valtakunnan perimisestä eikä sieltä pois jäämisestä.

Helsingin piispanvaalissa on Laajasalon lisäksi tähän mennessä ehdolla Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori, TT Jaana Hallamaa. Hänet on vihitty papiksi vuonna 1993.

Suostumuksensa asettua ehdolle on antanut myös teologian tohtori Kaisamari Hintikka. Hän on toiminut vuodesta 2011 Genevessä Luterilaisen maailmanliiton ekumeenisten asioiden apulaispääsihteerinä.

Piispan valitsevat 1786 hiippakunnassa olevaa pappia ja maallikkovalitsijaa.