Perheenäiti Siperiassa

Susanna Melanen pyörittää Melasten perhettä Siperian Krasnojarskin kaupungissa Itä-Siperiassa. Myös Susannan puoliso Ville on Evankeliumiyhdistyksen lähetti. Ville on myös Inkerin kirkon pastori ja koko Siperian rovasti.

–Seitsemän vuotta olemme täällä nyt asuneet. En todella tiennyt tänne lähtiessämme, että Villestä tulisi Siperian rovasti. Sen viran hoito merkitsee aivan valtavasti jatkuvaa matkustamista, perheenäiti Susanna Melanen kertoo.

Susanna Melanen ei ole kuitenkaan lainkaan pahoillaan miehensä laajasta työkentästä ja sen muassaan tuomista matkoista.

– Suon hänelle mieluusti haasteita ja työn josta hän tykkää. Savolaisena ”piällysmiehenä” hän saa kyllä tässä tehtävässään lahjansa käyttöön, Susanna Melanen nauraa.

Puolison matkat eivät ole aivan pieniä pyrähdyksiä. Kysymys voi olla viikoista.

– Hiljattain Ville vieraili Irkutskin läänissä, josta hän matkusti vuorokauden verran kotiin. Päivän kotona oltuaan hän lensi Pietariin, ja sieltä sitten vierailulle Siperian eteläosiin.

– Itse olen maatalon tytär, joten en ole koskaan elänyt sellaista kahdeksasta neljään -arkea. Tämä sopii kyllä minulle, Susanna Melanen jatkaa.

Perhe pyörii

Melasten perheen elämä on hiljattain hieman helpottunut, sillä perheen lapset käyvät nyt samassa vuorossa koulua.

– Nuorimmainen Juhana täyttää juuri 3 vuotta. Seitsenvuotiaan Viljan saimme juuri ensimmäiselle luokalle ja kymmenvuotias Helmi meni nyt neljännelle. Viime vuoden Juhana oli kaksivuotias ja Helmi kävi iltakoulua. Se vaati aika paljon järjestelyjä, Susanna kertoo.

Tavallisen arjen pyörittäminen vaatii Krasnojarskissa paljon, sillä kaupungilla riittää kokoa ja väkeä.

– Matkustamiseen menee aikaa. Kaupunki on suuri, ja täällä tavallisista kaupoista saa vain kuivaelintarvikkeita. Hedelmät, vihannekset ja lihatuotteet haetaan erikseen toreilta tai erikoisliikkeistä.

– Tässä meidän lähiössämmekin asuu 100 000 ihmistä, joten erilaisia harrastusmahdollisuuksia kyllä riittää. Liikunta- ja taideharrastuksia on paljon, ja lähellä on metsä, johon tehdään talvisin ladut.

Suoraa puhetta?

Erityisenä haasteena siperialaisessa kulttuurissa Susanna Melanen mainitsee suorapuheisuuden puutteen.

– Se on hieman siperialainen juttu, että mistään ei puhuta suoraan. Esimerkiksi seurakuntalaiset voivat toivoa jonkinlaista toimintaa, ja sitten kun sitä järjestää, ei kukaan vaikuta sitä toivoneensa.

Suomalaiseen elämäntapaan verrattuna myös koulutyössä on monia eroavaisuuksia.

– Vanhempainilloissa on tapana julkisesti moittia oppilaita. Rehtori myös valitsee itse oppilasaineksen, ja valintojen taustalla voi olla pyrkimys hyötyä vanhempien asemasta. Itsenäiseen ajatteluunkaan ei paljoa kannusteta, vaan koulutyö on tehtävien rutiininomaista toistamista.

– Toisaalta täällä kunnioitetaan vanhempia ihmisiä ja opetetaan käyttäytymään kohteliaasti. Sitä toivoisin usein suomalaiseenkin koulutyöhön, Melanen pohtii.

Krasnojarskin luterilaisella seurakunnalla on suuria odotuksia tulevaisuuteen. Seurakunta käy parhaillaan neuvotteluja omasta kokoontumistilasta. Mutta niissäkin neuvotteluissa pitää pohtia, mitä kukakin voi sanoa.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 1/18.