Parhaassa seurassa 

Heräsin harmaaseen aamuun hyvillä mielin. Tämä aamu aloitettiin työkavereiden kesken keskustelemalla dogmatiikkaa, kristillistä uskonoppia käsittelevästä kirjasta, jota olemme lukeneet. Näitä uskon perusasioita on hyvä kokoontua käymään välillä työkavereiden kanssa läpi ja jakamaan samalla hetki kuulumisia.  

Viikkoni on pitänyt sisällään monia mukavia asioita. Eilisiltana päättyi kolmen illan verkkoraamattukurssi. Apostolien tekojen kurssilla on osallistujia ollut 73. Usean Teams-ruudun takana oli useampi osallistuja, ja suuri osa heistä oli mukana kaikkina iltoina. 

Huomenna pääsen opettamaan nuorteniltaan, ja sunnuntaina toimitan messun. Messuun tässä messuyhteisössä osallistuu viikoittain noin 180 henkilöä. Verkkolähetyksen kautta messua seuraa vielä suurempi joukko.

Messuun minulta on pyydetty saarna, jossa otettaisiin huomioon erityisesti raamattukerhoikäiset, siis noin 9–13-vuotiaat. Heitä kirkossa on yleensä 10–15 ja tietysti kirkossa on myös pienempiä lapsia, joille järjestetään messun aikana pyhäkoulu. Viikkoni on siis täynnä elävää kristillisyyttä uskon aarteiden äärellä eri ikäisten kanssa.   

Tämäkö sai aamulla hyvälle mielelle? Kyllä, tämäkin. Se, että tuntee ja näkee että oma työni, evankeliuminjulistus, on monille tärkeää. Ja sekin, että omalla työlläni on merkitystä. Hyvä sanoma Kristuksesta tulee eläväksi kaikenikäisille. Lisäksi erityisen hyvälle mielelle sai tänään se, että on hyviä työkavereita, ystäviä, joilla on sama usko. Hienoja miehiä ja naisia, jotka ovat kanssani samassa veneessä. Tänään saarnaa valmistellessa en arkaile sanojani tai mitä esimieheni tai työkaverini ajattelee, kun opetan niin kuin Katekismuksessa tai luterilaisissa Tunnustuskirjoissa opetetaan. Tunnen vapautta ja keveyttä. En myöskään jännitä kuunnellessani työkaverini opetusta. Tiedän, hänen uskonkäsityksensä vastaa omaani. Arvostan sitä viisautta ja niitä lahjoja, joita heille on annettu. Yhdessä, kukin parhaamme mukaan, teemme työtä Kristuksen kirkon parhaaksi.  

En ole yksin, minulla on työyhteisö, jossa on hyvä ja turvallista olla! Saa ammentaa uskon aarteista häpeilemättä ja pelkäämättä. 

Eikä siinä vielä kaikki! Eivät kaikki ole samasta puusta veistettyjä. Juuri eilen mietimme yhden ryhmän kanssa tosissaan, erilaisia näkemyksiä esitellen, mitä tietystä aiheesta olisi viisasta kirjottaa. 

Yhteinen ja jaettu usko on aarre, jota ei ymmärtääkseni kaikkialla ole. Kun sitä pääsee työssään ja elämässään kokemaan, ei siltä lähteeltä halua millään lähteä.