Päivi toivottaa tervetuloa

Tampereen Luther-talosta on tullut viime vuosina Päivi Oulujärven hengellinen koti. Hän kiittää Tervetuloa-ryhmän antia ja tervehtii nyt itse lämmöllä jumalanpalvelukseen tulijoita.

Lähihoitaja Päivi Oulujärvi muutti nelisen vuotta sitten Tampereella kaupunginosasta toiseen. Samassa yhteydessä työkaveri vinkkasi hänelle, että ”menehän käymään jossakin Luther-talon tilaisuudessa”.

– Ihmettelin, mikä kotikaupungissani on sellainen paikka. En ollut siitä kuullutkaan! Olin ollut niin tiiviisti luterilaisen seurakunnan yhteydessä. Otin vinkistä vaarin ja lähdin kuuntelemaan Luther-talolle opetusta Ilmestyskirjasta.

– Ja sille tielle jäin!

Päivi koki ensi hetkistä lähtien olevansa tervetullut. Hän alkoi käydä sunnuntain jumalanpalveluksissa säännöllisesti.

– Olin ennenkin ollut ahkera kirkossa kävijä, mutta Sleyn yhteydessä Raamatun sana ja saarnat alkoivat puhutella uudella tavalla.

– Siellä havahduin, etten suinkaan aina ollut kuullut Raamattu-uskollista opetusta vaan ”jotain sinne päin”. Kun kristityt esittävät väljiä tulkintojaan, mennään metsään ja viedään sinne muitakin. Tunsin piston sydämessäni, sillä huomasin ajautuneeni uskon ajatuksissani liian leveille poluille.

Sleyn jumalanpalveluksen yhteydessä tiedotettiin, että tulokkaat voisivat halutessaan liittyä Tervetuloa-ryhmään.

Päivi päätti ilmoittautua.

Odotuksia ja
palvelemisen ajatuksia

Tuo Tervetuloa-ryhmä oli laatuaan ensimmäinen Tampereen Luther-talolla. Markku ja Arja Tienhaara kutsuivat ilmoittautuneet kotiinsa. Päivin lisäksi avaustapaamiseen tuli viisi muuta.

– Uskonelämän untuvikkoja meistä ei tainnut olla kukaan, ja monille Sleykin oli tuttu, mutta silti Taivaan Isä johdatti juuri meidät yhteen.

Tienhaarat kertoivat itsestään ja elämästään.

– Tuntui mukavalta kokoontua heidän kodissaan, Päivi muistelee.

Myös ryhmän jäsenet esittäytyivät. Pian jo päästiin vaihtamaan ajatuksia siitä, millaisia toiveita ja odotuksia kullakin oli Sleyn toiminnasta. Siitäkin juteltiin, että millä tavalla kukin voisi antaa panostaan yhteiseksi hyväksi.

Päiville muistui mieleen Armolahjojen kolme väriä -kurssi, jolle hän oli menneinä vuosina osallistunut.

– Tuolla kurssilla mietittiin ja etsittiin jokaisen omia lahjakkuuksia ja vahvuuksia. Silloin oivalsin, että pidän ihmisten kohtaamisesta, mutta en niinkään yleisön edessä olemisesta.

Tilat tutuiksi nurkkia myöten

Yksi Tervetuloa-ryhmän kokoontumisista pidettiin Luther-talolla.

– Meidät perehdytettiin sen joka kolkkaan, mikä oli oikeasti hauskaa ja mielenkiintoista! Saimme katsauksen Sleyn historiaan, varainhoitoon ja asemaan kirkon herätysliikkeenä.

– Koin tämän kaiken tosi tarpeelliseksi. Kun esimerkiksi raha-asioista puhutaan suoraan ja ymmärrettävästi, tietää todella, mihin tarkoitukseen itsekin varojaan lahjoittaa. Vapaaehtoisten tuki on äärimmäisen tärkeä.

Pastori Lasse Räty kertoi ryhmäläisille koskettavan avoimesti ja rehellisesti uskon polustaan omassa kodissaan.

– Tällaisen erityisen kohtaamisen jälkeen on ollut mutkatonta tavata Luther-talolla ja lupautua vapaaehtoiseksi vastuunkantajaksi, Päivi toteaa.

Viimeisessä tapaamisessa osallistujat miettivät, miten olisi mukava jatkaa yhteydenpitoa.

– Ehdotin, että voisimme pitää raamattupiiriä minun luonani. Olin jo hetken ajatellut, että olisi kiva saada sellaista elämää omaa kotiin. Autottomalle on helppoa, kun ei tarvitse itse lähteä liikkeelle.

Raamis kokoontui Päivin luona ensi kerran keväällä 2015. Siitä lähtien kaikille kiinnostuneille avoin piiri on kokoontunut säännöllisesti.

Uudet ovat yhä tervetulleita mukaan.

Päivi Oulujärvi pitää Tampereen Luther-taloa hengellisenä kotinaan.

Kadulla syntyy hyviä
keskusteluita

Päivi pitää nyt Luther-taloa hengellisenä kotinaan ja toivottaa ihmisiä sinne tervetulleeksi yhtä suurella lämmöllä kuin hänet itse aikoinaan vastaanotettiin.

– Osallistuin palaveriin, jossa mietittiin tehtäviä ja vapaaehtoisia niistä vastaamaan. Sen myötä ryhdyin kättelijäksi Luther-talon sunnuntaimessuihin.

Hän on myös osallistunut Tampereen Keskustorilla pidettyihin teeaktioihin eli antautunut jututtamaan kaupungilla kulkevia pienen tarjoilun äärellä.

– Se on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. En ole saanut tylyjä vastauksia. Aikaa on kyllä vierähtänyt, sillä katutyössä ei kannata ahnehtia kontakteja, vaan viettää yhden kanssa pitempi tovi, Päivi tuumaa.

Hänestä lähimmäiselle on mukava antaa jotain kättä pidempää, vaikka vain pienelle paperille tulostettu Raamatun jae.

Tärkeässä ammatissa

Päivi ei erottele arjessaan hengellistä ja maallista elämää. Rukouksia kimpoilee sydämestä pitkin päivää, spontaanisti, erilaisten tilanteiden keskellä.

– Kun yrittämällä yritän pitää Oikean Rukoushetken, ei siitä tahdo tulla mitään. Ajatukset eivät pysy kasassa. Nyt jo tunnen Jumalan vakuuttavan, ettei tarvitse pinnistää!

Töissä hän voi olla vapaasti kristitty – ihan niin kuin kulloinkin hyvältä tuntuu.

Lähihoitajana Päivi toimii henkilökohtaisena avustajana neliraajavammaiselle nuorelle, jolle hän myös lukee Raamattua sekä laulaa hengellisiä lauluja.

– On erityistä saada tehdä työtä, jonka kokee tärkeäksi ja merkitykselliseksi Raamatun sanankin kautta.

”Jumala on pitänyt kiinni”

Omaan elämän matkaan on sisältynyt myötä- ja vastamäkiä.

– Avioero, jota en olisi missään nimessä tahtonut ja jonka estämiseksi tein kaikkeni, vei minut sellaiseen uupumukseen ja masennukseen, että rukoilin Jumalalta tappavaa tautia. Pääsin kuitenkin juttelemaan tilanteestani asiantuntijalle, joka rohkaisi minua ja kehotti siirtämään ikävät ajatukset edes siihen hetkeen, kun nuorimmaiseni olisi täysi-ikäinen.

– Siihen suostuin, koska se tuntui itsestänikin järkevältä. Kun 18-vuotissynttäreihin päästiin, elämä näytti ihan erilaiselta. Jumala oli pitänyt huolta.

Päivi ajattelee, että Jumalan johdatus ja siunaus ovat useissa elämän kohdissa tulleet yllättävien ihmisten kautta.

Tänään viriää vahva kiitosmieli.

Tampereen Luther-talon Tervetuloa-ryhmä

Ryhmä on avoin kaikenikäisille, muun muassa niille, jotka ovat löytäneet tiensä hiljattain Luther-talolle tai niille, jotka haluaisivat löytää paikkansa ja oppia tuntemaan siellä käyviä.

Ryhmä kokoontuu vapaaehtoisen vetäjän kutsumana neljä kertaa, kerrallaan enintään pari tuntia. Ensin nautitaan pientä iltapalaa ja vaihdetaan päällimmäiset kuulumiset. Tapaaminen päättyy iltalauluun ja yhteiseen Isä meidän -rukoukseen. Omiakin rukousaiheita voidaan muistaa.

Avauskerralla kerrotaan itsestä sen verran kuin hyvältä tuntuu.

Toisella kerralla viivytään Raamatun kertomuksen äärellä ja pohditaan seurakuntaan liittyviä omia odotuksia, toiveita tai tarpeita.

Kolmannella kerralla ryhmä kokoontuu pastorin luona, joka kertoo itsestään, Sleystä ja unelmistaan. Aikaa on myös kyselyyn ja keskusteluun.

Viimeinen kokoontuminen on Luther-talolla, jossa viivytään Raamatun Sanan äärellä ja tutustutaan tiloihin. Nyt pohditaan elämäntilanteeseen sopivaa pienryhmää, toimintamuotoa tai palvelupaikkaa. Pakkoa jatkotoimintaan ei ole. Jos sellainen kuitenkin kiinnostaa, näiden kokoontumisten jälkeen se on entistä helpompi löytää. Joka tapauksessa Päivin elämään on tullut muutama tuttu, joita voi tervehtiä vaikkapa kirkkoon tullessa.