Päivän Manna 8.1.

Tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu. (Matt. 9:24)

Meidän on opittava oikein ymmärtämään kuolemamme. Älkäämme pelästykö sitä niin kuin epäusko pelästyy. Kristuksessa se ei tosiaankaan ole kuolema, vaan ihana, suloinen, lyhyt uni, jossa saamme hetkisen levätä kuin lepovuoteessa, vapaina tämän elämän koko kurjuudesta, synnistä ja todellisesta kuoleman hädästä. Sitten tulee aika, jolloin hän herättää ja kutsuu iankaikkiseen kirkkauteensa ja iloonsa meidät ja kaikki rakkaat lapsensa.

Kun se on uni, tiedämme, ettemme siihen jää. Me heräämme jälleen ja elämme. Nukkumamme aika ei meistä itsestämmekään voi tuntua pitemmältä kuin jos juuri nyt olisimme nukahtaneet. Varmaan itsekin soimaamme itseämme siitä, että kuoleman hetkellä levottomina kauhistuimme niin ihanaa unta. Täysin terveinä, reippaina, ruumis puhtaana ja kirkastettuna me silmänräpäyksessä lähdemme haudasta Herraamme ja Vapahtajaamme vastaan pilviin.

Iloiten ja luottavasti uskokaamme sielumme, ruumiimme ja elämämme uskollisen Vapahtajamme ja Lunastajamme haltuun. Samoin kuin ajalliseen uneen nukkuessamme uskomme elämämme hänen haltuunsa, samoin uskokaamme elämämme hänelle, varmoina siitä, ettemme sitä kadota, vaan saamme sen takaisin hänen kädestään turvattuna ja hyvin varjeltuna.