Päivän Manna 30.12.

Herra sanoi Moosekselle: Miksi huudat minulle? (2. Moos. 14:15)

Mooses ei suinkaan huutanut, pikemminkin hän mitä suurimmassa hädässä oli epätoivon partaalla. Hänessä näytti olevan vallalla epäusko eikä usko. Hänhän näki Israelin kansan siinä määrin vuorien, egyptiläisten armeijan ja meren saartamaksi, ettei voitu mihinkään paeta. Mooses ei uskaltanut hiiskahtaakaan, kuinka hän olisi voinut huutaa?

Emme saa siis päätellä oman sydämemme tuntemisen vaan Jumalan sanan mukaan. Se opettaa, että Pyhä Henki annetaan säikähtyneille ja murheellisille. Juuri silloin me näet kipeimmin tarvitsemme hänen apuaan ja lohdutustaan. Kun olemme heikoimmat ja toivottomuuden partaalla hän on meitä lähimpänä. Juuri silloin hän toteuttaa työnsä niissä, jotka kovasti pelkäävät. Sellainen oli Mooses, jonka silmäin edessä oli kuolema, katsoi hän minne hyvänsä.

Mooses oli siis mitä pahimmassa hädässä ja kuuli sydämessään perkeleen murhahuudon: Koko tämä kansa hukkuu tänään ja siihen sinä olet syypää. – Silloin Pyhä Henki oli läsnä rukoilemassa hänen puolestaan sanomattomin huokauksin ja niin Mooses huokaili Jumalan puoleen. Tämä hiljainen huokaus oli Jumalan korvissa kaikkein väkevin huuto. Se täyttää taivaan ja maan. Jumala ei kuule mitään muuta kuin sitä. Se vaientaa kaiken muun.