Päivän Manna 22.4.

 


Jumala on lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: Abba, Isä. (Gal. 4:6)

Pyhä Paavali käyttää tässä huutaa-sanaa, vaikka hän olisi saattanut sanoa: Henki kuiskaa tai puhuu tai veisaa. Tässä on kaikki vielä suurempaa. Henki huutaa ja parkuu täysin voimin, toisin sanoen täydestä sydämestä, niin että kaikki elää ja liikehtii tässä luottamuksessa. Apostoli sanoo myös, että Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla, ja hän sanoo edelleen Hengen itse todistavan meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Tähän auttaa ihanalla tavalla ahdistus ja kiusaus, sillä ne pakottavat tähän huutamiseen ja herättävät Hengen. Me kuitenkin pelkäämme ja pakenemme ristiä ja siksipä emme milloinkaan tunne Henkeä.

Ellet tunne huutamista, niin ajattele asiaa äläkä väsy rukoilemasta, kunnes Jumala kuulee sinua. Älä kuitenkaan odota, että tuo huuto olisi sinussa yksin ja sekoittamattomana. Sen rinnalla täytyy myös olla murhahuudon, joka pakottaa sinut huutamaan ja siinä harjaantumaan. Oma syntisikin on huutava, toisin sanoen synnyttävä omassatunnossasi voimakasta epäilyä. Mutta Kristuksen Hengen täytymällä täytyy voittaa tämä huuto, toisin sanoen vaikuttaa vielä vahvempaa luottamusta, niin kuin pyhä Johannes sanoo: Jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.

Hengen huuto on siis yksinkertaisesti väkevä, voimakas, vankkumaton koko sydämen luottamus Jumalaan, rakkaaseen Isään.


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: