Päivän Manna 2.1.

Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi. (Ps. 118:21)

On Jumalan suurta armoa, että hän ensiksi sanallaan tuomitsee kaikki tekomme ja tekee mitättömiksi pyhyytemme, viisautemme ja voimamme. Näin siksi, että näkisimme syntisyytemme rangaistuksen, että omatuntomme pelästyisi ja että kaikenlainen murhe ahdistaisi meitä. Näin Jumala nöyryyttää meitä, että ylpeytemme ja rohkea luottamuksemme omiin tekoihimme ja tietoihimme kerrassaan häviäisi, mikä tapahtuu lopullisesti tämän elämän päättyessä. Se joka voi jatkuvasti kestää tämän kärsivällisesti, vieläpä kiittäen ylistää Jumalaa, joka tarkoittaa kaikella tällä hänen parastaan, veisaa profeetta Jesajan kanssa: Minä kiitän sinua, Herra, sillä sinä olit minuun vihastunut, mutta sinun vihasi asettui ja sinä lohdutit minua (12:1).

Toiseksi Jumala lohduttaa ja auttaa meitä, niin että henki ja uusi ihminen sitä mukaa kasvavat kuin liha ja vanha ihminen häviävät. Hän antaa meille ajan myötä yhä suurempia ja runsaampia lahjoja ja auttaa voittamaan ollaksemme hänen edessään ja hänessä rohkeita ja iloisia. Tällainen ihminen laulaa: Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi. Hän näet nöyryyttäessään korottaa meidät, tehdessään meistä syntisiä hän vanhurskauttaa meidät, salliessaan meidän joutua tappiolle hän antaa meille voiton, antaessaan meidät itkeä hän saa meidät laulamaan ja surmauttaessaan meidät hän tekee meidät eläviksi.