Päivän Manna 18.1.

En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet. (Hes. 36:22)

Tämä ankara ukonisku kohdistuu meidän ansioihimme, niin ettemme kerskaisi pelastaneemme itse itseämme synnistä ja että Herra muka olisi osoittanut meitä kohtaan hyvyyttään ja julistuttanut meille evankeliuminsa omien ansioittemme palkaksi. Ei suinkaan näin! Meillä ei ole mitään kerskaamista. Profeetta sanoo, että Herra on luvannut tehdä laupeuden tuhansia vuosia aikaisemmin kuin minua edes oli olemassa. Kun hän päätti lunastuksestamme, kuka häneltä silloin sitä rukoili? Tähän profeetat siis nojaamalla nojaavat.

Näin käsitetään oikein hänen hyvyytensä. Näin jokainen suu tukitaan, että se, joka kerskata tahtoo, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut, sanoo Herra. Herra ikään kuin sanoo: Sinä et voi lukea ansioksesi sitä, että olet minun valtakunnassani ja että sinulla on minun armoni. Minä olen luvannut sen sinulle. Olen aikonut tehdä näin siksi, että et voisi sitä lukea omaksi ansioksesi, vaan yksin minun ansiokseni.

Tässähän jokainen suu tukitaan. Hän ei ole armollinen ja laupias meidän ansiomme tähden, sillä me emme ole sitä ansainneet teoillamme. Sulasta hyvyydestään Hän on armollinen ja laupias.