Päivän Manna 10.1.

Monet sanovat minusta: Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa. (Ps. 3:3)

Usko kärsii tässä suurinta hätäänsä helvetin tuskassa. Kestävyyttä tässä siis tarvitaan. Älkäämme antako eksyttää itseämme, kun meille annetaan Jumalasta väärä kuva. Tämä on uskon vaikein kiusaus. Se joka siinä kestää pysyy iankaikkisesti.

Tämän sanon siksi, että oppisimme olemaan vahvoja uskossa, joka on pantu meissä alulle. Oppikaamme odottamaan aina kaikkea hyvää Jumalalta antamatta kenenkään, ihmisen, perkeleen, synnin, lain, Jumalan nimen tai Jumalan itsensäkään ryöstää luottamustamme. Tämän voimme tehdä helpommin muistaessamme, että uskon varsinaiseen luonteeseen kuuluu luottamus Jumalan hyvyyteen vastoin kaikkea näkemistä ja tuntemista.

Ei ole siis uskottava mitään sellaista, jota me pakenemme ja pelkäämme. Se on koetus ja kiusaus. Jumala ei näet ole perustanut uskoamme, hyvää omaatuntoamme eikä luottamustamme vihaan, vaan armoon. Kaikki hänen lupauksensa ovat näin ollen suloisia, täynnä armoa. Hänen uhkauksensa, jotka myös on uskottava, ovat tosin kauhistavia, mutta niihin kristillinen usko ei voi perustua, sillä sen kohteen täytyy olla pelkkää hyvää.