Paaston ajan terveisiä Hampurista

Työmme keskus ja ydin eli farsinkieliset messut jatkuvat kahdesti kuussa, ja niistä on tullut paljon
kiitosta. Olemme hyvin iloisia, että saamme tiukoista koronarajoituksista huolimatta kokoontua Sanan ja sakramentin äärelle. Monesti on jumalanpalveluksessa näkynyt paljon uusia kasvoja, kun tieto farsinkielisestä toiminnasta on levinnyt. Persialaiset ovat itse parhaita evankelistoja ja
lähetystyöntekijöitä, kertovat viestiä eteenpäin ja tuovat ystäviään kirkkoon. He kantavat myös vastuuta seurakunnassa, avustavat suntioina, tekstinlukijoina ja tekniikassa, tuovat kukkia alttarille ja siivoavat omalla vuorollaan. Kävijät ovat antaneet paljon myönteistä palautetta siitä, että ymmärtävät
jumalanpalveluksen sisältöä nyt paremmin.

Jotkut ovat sanoneet,että ”ainoa hetki viikossa, kun oloni on vähän parempi, on sunnuntain jumalanpalveluksessa, siellä koen rauhaa”. Ylenpalttiset kehut ovat tietysti osa heidän kulttuuriaan, mutta uskomme kuitenkin, että useimmat tarkoittavat myös aidosti, mitä sanovat. Musiikki on ollut monille erityisen koskettavaa, vaikka yhteislaulu on tällähetkellä kielletty. Kunhan rajoitukset lievenevät ja musiikkitoiminta jälleen sallitaan, odottaa jo useampi persialainen muusikko, että pääsisi avustamaan messujen musiikissa. Marko myös kuvaa messussa pitämänsä saarnan ja jakaa sen Facebookissa.

Kasteoppilaat: matkalla pelastukseen

Toinen työmme kannalta hyvin keskeinen asia on kasteopetus. Heti Hampuriin saavuttuamme Marko aloitti useiden pienryhmien kanssa kasteopetuksen, joka on edennyt niin pitkälle, että ensimmäiset kasteet sijoittuvat jo tuleville viikoille. Kolme kuukautta kestänyt yhteinen matka kohti kastetta saavuttaa iloisen päätöksensä, ja vanhakristillistä tapaa noudattaen monet kastetaan pääsiäisyönä ja pääsiäispäivänä, ja saamme juhlia näiden veljien ja sisarten uutta syntymää Jumalan lapsiksi ja taivaan perillisiksi.

Marko: Sanoin eräälle kasteoppilaalleni paastonajan alussa, että kurssi päättyy pian, ja meidän pitää löytää sopiva ajankohta kasteelle. Ehdotin, että hänet kastettaisiin toisen ryhmän kanssa pääsiäisenä seitsemän viikon päästä. Mutta hän sanoi: ”Voisiko minut kastaa aikaisemmin? Haluaisin jo saada Kristuksen ruumiin ja veren ehtoollisessa.” Näin päätimme hänen kohdallaan kastepäivän parin viikon päähän, Laetare-sunnuntaiksi. Jos asenne on tämä, ei kastetta todellakaan pidä lykätä!

Raamattupiiri farsiksi: tila loppuu kesken

Raamattupiirimme on jatkanut Siion-seurakunnassa lähes joka sunnuntai. Pari kertaa olemme kokeilleet etäraamista, mutta muuten olemme kokoontuneet kasvotusten. Kerran eräs osallistuja kysyi: ”Pitääkö meidän aina antaa anteeksi? Antaako Jumala pahoillekin rikollisille anteeksi?” Toinen osallistuja alkoi neuvoa toista: ”Meidän on kyllä hyvä antaa anteeksi, mutta kannattaa silti ottaa etäisyyttä sinua loukanneisiin ihmisiin.” Kannustimme heitä kuitenkin myös sovinnon tekemiseen, vaikkei se helppoa olekaan; toisaalta Jumala on myös antanut esivallan rankaisemaan rikollisia, emmekä itse saa ottaa kostoa omiin käsiimme. Joka kerta keskustelut raamiksessa ovat juuri tällaisia: elämänläheisiä ja mielenkiintoisia.
Valitettavasti jouduimme rajoituksista johtuen asettamaan osallistujamäärän kymmeneen henkilöön, vaikka tulijoita olisi enemmänkin. Eräs nuori mies oli silminnähden masentunut, kun hänelle ei ollut tilaa raamattupiirissä. Menimme siksi myöhemmin häntä tapaamaan hänen kotiinsa. Istuessamme iltaa rennoissa merkeissä huomasimme, miten paljon ihan tavallista yhdessä oloa, teenjuontia ja nauramista on jo kaivannut.

Siiri: Ilahduttavan monet seurakuntalaiset ovat uskaltautuneet psykologin juttusille. Pakolaisten kotimaahan jääneet perheenjäsenet eivät useinkaan ymmärrä vaikeuksia, joita uudessa maassa kohdataan; ajatellaan, että nythän kaiken pitäisi olla hyvin, kun saa elää turvallisessa ja vapaassa maassa, on katto pään päällä, ruokaa ja terveysvakuutus. Pakolainen saatta itsekin ihmetellä, miksi nyt pelkään niin paljon ja olen jatkuvasti jännittynyt. Monesti vaikeiden kokemusten vaikutukset tulevatkin esiin koko voimallaan vasta sitten, kun ihmisellä on tilaa hengähtää. Lisäksi vieraassa maassa eläminen on itsessään kuormittavaa erilaisen kulttuurin takia. Arjen haasteita mutkistaa se, jos ei kielen takia saa asioitaan hoidettua. Olosuhteita ei voi muuttaa, mutta on merkittävää ihan jo oivaltaa kokemusten tavallisuus. Kuntosalit ja monet muut harrastusmahdollisuudet ovat olleet kohta jo vuoden kiinni, mutta yhdessä etsimme ja vahvistamme muita mahdollisia voimavaroja, suojaavia ja mielen hyvinvointia tukevia asioita. Yksi maalaa, toinen säveltää, kolmas auttaa muita, neljäs unohtaa huolensa fyysisen työn touhussa mukavien työkavereiden kanssa. Jokaiselta löytyy vahvuuksia.

Kiitos, että olette mukana! Kaikki rohkaisevat viestit ja yhteydenpito ovat ilahduttaneet meitä ja muistuttaneet siitä, että meillä on takanamme vahvat tukijoukot.

Siunausta paaston aikaan,

Marko & Siiri Turunen