Ovi avautuu taas Myanmariin

Uuden vuoden alku on ollut mielenkiintoinen, vaikka surukseni työ Chiang Raissa päättyi kirkon sisäisten kiistojen tähden melkein heti vuoden vaihteen jälkeen. Muistoksi jäi ihania kuvia viimeisestä joulujuhlasta ennen evankelista Pleen muuttoa Bangkokiin. Chiang Rain Myanmar -keskuksessa on ollut ongelmia oikeastaan jo vuosia ja piispa varoitti minua tästä jo etukäteen. Syynä on ollut kiinteistöjen omistukseen liittyvät kiistat.

Osallistuin tammikuun lopulla viimeisen kerran seurakunnan kotijumalanpalvelukseen Myanmar
-keskuksen tontin laitamilla. Myanmar -keskuksen työn ovi on nyt sulkeutunut (kirjaimellisesti ja
kuvainnollisesti) ja olen voinut vain rukoilla, että tilanteeseen löytyisi rakentava ratkaisu. Käy
sääliksi evankelista Jamesia, joka on sittemmin saanut siirron toiseen seurakuntaan. Onneksi eräs
singaporelainen lähetystyöntekijä perheineen muuttaa Chaing Raihin huhtikuussa. Jumala
siunatkoon häntä ja kaikkia rovastikunnan evankelistoja työssään! Kävin helmikuun aikana saarnaamassa ja jakamassa ehtoollista pohjoisen rovastikunnan parissa muussa seurakunnassa. Eräs tapaaminen kosketti erityisesti kun kuulin, että seurakunta ei ollut saanut ehtoollista kahteen vuoteen pappispulan takia.

Vuoden vaihteessa ELCT:n piispa pyysi Heleneä ja minua siirtymään Thaimaan Luther Seminaaria
(LST) tukevaan työhön. Helene on nyt mukana seminaarin kehittämisen työryhmässä, johon kuuluu
paikallisen kirkon edustajien lisäksi ulkomaisista järjestöistä Suomen Lähetysseura ja Norjan
lähetysseura (NMS). Thaimaan luterilainen seminaari on jatkanut toimintaansa pandemiasta
huolimatta etäopetuksen kautta ja tällä hetkellä siellä on 13 opiskelijaa. Piispa haluaa kehittää
toimintaa ja koko henkilökunta on uudistunut. Seminaari saa keväällä uuden rehtorin ja siellä aloittaa
kolme uutta opettajaa. Tarkoitus on uudistaa opintosuunnitelma sekä suunnata seminaarin toimintaa vastaamaan paremmin kirkon tarpeita. Työryhmän osana Helenellä sekä minulla on molemmilla mahdollisuus oppia muiden järjestöjen asiantuntijoilta ja peilata omia suunnitelmiamme Myanmarin teologisen koulutuksen kehittämiseksi. Helenen syksyllä opiskelema koulutusjohtamisen jatkokurssi Tallinnan yliopistossa on osoittautunut hyväksi teoreettiseksi perustaksi tätä työtä varten.

Viisumit Myanmariin

Olemme lopulta saaneet myös viisumit Myanmariin. Tätä hetkeä olemme odottaneet kauan ja
odotamme innolla pääsevämme taas näkemään tuttuja kaupunkimaisemia Yangonissa. Helmikuussa
viisumeja tilatessa matkatoimiston edustaja sanoi että lentolippuja ei kannata ostaa etukäteen. Nyt
kun saimme viisumit, hän kertoi meille että lentoliput on loppuunmyyty seuraavan puolentoista
kuukauden ajalta. Hän oli itsekin yllättynyt ja sanoi että syy tähän lienee Myanmarista paenneiden
paikallisten paluumuutto. Viime viikon ajan olemme soitelleet eri matkatoimistoihin Yangonissa ja
Bangkokissa ja lopulta onnistuimme saamaan lentoliput. Viisumien ja lentolippujen hakuprosessi muistutti meitä taas siitä, että lähetystyössä tilanteet voivat muuttua hetkessä ja että joka hetki pitää olla valmiina yllätyksiin. Periksi ei saa silti antaa, sillä melkein kaikista asioista voi neuvotella. Jumala itse avaa oven jos näkee sen hyväksi.

Olemme olleet poissa Myanmarista melkein vuoden ja tässä vaiheessa meidän tulee kartoittaa tilanne
uudestaan, jotta voimme päättää, millä tavalla ja missä voimme jatkaa työtä syksyllä kotimaankauden
jälkeen. Pandemia ja sisällissota on vaikuttanut kirkkojen toimintaan huomattavasti ja haluamme
tietää, mitkä ovat yhteistyökumppanimme työn prioriteetit ja painopisteet nyt ja tulevaisuudessa.
Sodan keskellä on vaikea tehdä suunnitelmia, mutta haluamme kuitenkin kulkea heidän rinnallaan ja
tukea mahdollisuuksien mukaan. Valitettavasti emme pääse vierailemaan pohjoisissa seurakunnissa
konfliktien tähden. Yangonissa ja suurimmissa kaupungeissa on kuitenkin kuulemamme mukaan
rauhallisempaa ja turvallista, vaikka viime aikoina on ollut todella pitkiä sähkö- ja vesikatkoksia.
Talojen vesipumput toimivat nimittäin sähköllä, minkä takia sähkökatkoksen aikana vedenpaine on
matala eikä vesitankkeja voi täyttää.

Olemme pitäneet yhteyttä opiskelijoihimme ja tiedämme, että pandemian aikanakin elämä kulkee
eteenpäin. Osa opiskelijoistamme on mennyt naimisiin ja perustanut perheen, osa on paennut Intiaan Misoramin alueelle ja osa tekee työtä joko vanhempien pelloilla tai riksakuskeina. Vain yksi, Aung Lin -niminen nuorukainen työskentelee tälläkin hetkellä kirkossa nuorisopastorina. Muistakaa heitä kaikkia esirukouksissanne!

Kokonaisuudessa tiedämme, että tilanne on vaikea, mutta haluamme suunnata ajatuksemme tulevaisuuteen. Olemme sitoutuneet auttamaan kirkkoja ja haluamme olla myös läsnä tilanteessa, jossa on vaikeaa. Opettaessani Lutherin ristin teologian kurssia Bangkokissa Luther -seminaarissa sain
muistutuksen siitä, että kärsimys kuuluu eräällä lailla olennaisesti kirkon elämään tässä maailmanajassa. Lähetystyö on rakkauden palvelutyötä, rohkaisua, opettamista, julistamista sekä sakramenttien jakamista tilanteessa kuin tilanteessa. Olen varma siitä ettemme ole tällä tiellä yksin.

Ristin teologiaa

Ristin teologian käsite esiintyy Lutherilla vain Heidelbergin teeseissä, joissa piirtyy esille Lutherin
teologian keskeiset aiheet; rajoitettu tahdonvapaus, syntioppi, hyvät teot, Jumalan teot ihmisen
elämässä ja Jumalan itseilmoitus kärsimyksen ja inhimillisen heikkouden keskellä. Muistan, kuinka eräs luokkakaverini kysyi minulta lukiossa: ”Olisinko minä onnellinen, jos olisin kristitty?” Nuorena kristittynä vastasin ehkä vahingossa parhaalla mahdollisella tavalla: ”En tiedä.” Vaikka ehkä haluaisimme, emme voi ikävä kyllä luvata, että usko toisi ihmisen elämään ajallista onnea. Olemme ehkä itsekin joskus pohtineet, että tämä olisi varsin tehokas tapa tehdä lähetystyötä ja markkinoida kristillistä uskoa. Pukeutuisimme parhaimpiimme, kertoisimme menestystarinoita kristillisen elämän onnesta ja autuudesta ja vakuutamme: Sinäkin voit saada kaiken tämän kun vain polvistut ja kumarrat Kristusta! Uskonratkaisun jälkeen sinäkin olet Jumalalle otollinen. Entä jos elämä uskossa onkin autiomaata ja vaivaa, synnin kanssa kipuilua, kärsimystä ja heikkoutta? Miten mainostaisit elämää uskossa jos siitä ei ole mitään konkreettista, ”hyötyä”?

Mieleeni muistuu eräs tapaaminen seurakuntatyössäni Virossa. ”Mitä kirkko on koskaan antanut
minulle!” huusi eräs ahdistunut seurakuntalainen vasten kasvojani kotikäynnillä. Hän oli pahasti
riitautunut perheensä kanssa ja voi sanoa, että tulehtuneiden ihmissuhteiden kipu oli hänen elämänsä
helvetillinen kiirastuli. Vielä jonkin aikaa sitten hän oli ollut ehkä jollain lailla onnellinen ja hyvin
toimeentuleva. Silloin hän oli lahjoittanut seurakunnalle avokätisesti kirkon remonttia varten. Nyt paha
olo ja katkeruus oli sokaissut hänen mielensä eikä Jumalan armo tuntunut lainkaan kalliilta lahjalta.
Tällä kertaa en vastannut edes ”en tiedä”. Olin vain hiljaa. Seisoin tai istuin (en edes muista), mutta
odotin ja seurasin kuinka ihmisen paha olo purkautui huutoon. En muista, kuinka kotikäynti päättyi,
mutta vuosia myöhemmin tämä sama ihminen on soittanut minulle muutaman kerran Myanmariin ihan
vain kyselläkseen kuulumisia. Ilmeisesti Jumala vastasi hänelle mystisesti omalla tavallaan ja omalla
ajallaan kuten Jobille pyörremyrskyn keskeltä.

Tämä oli ensimmäinen teologian kurssini LST:ssä ja huomasin, että opiskelijat olivat uteliaita ja aktiivisia. He olivat myös paljon vanhempia ja kypsempiä kuin oppilaamme MILT:ssä. Toivon saavani jatkaa luterilaisen identiteetin kursseja jos ja kun palaamme Kaakkois-Aasiaan kotimaankauden jälkeen.
Lutherin teologinen oivallus ihmisen jatkuvasta tilasta kärsimyksen ja synnin keskellä on yhtä aikaa
karu ja lohdullinen. Jumala on rakkaudessaan läsnä ihmisen kärsimyksessä ja syntisyydenkin
keskellä. Ihminen ei voi tehdä mitään, minkä kautta Jumala rakastaisi häntä enemmän tai vähemmän.
Mikään ei myöskään muutu ihmisen olemuksessa: Ihminen on yhtä lailla syntinen ennen ja jälkeen
uskoon tulemista, ja on samanaikaisesti puutteellinen ja heikko sekä Jumalalle rakas. Ihmisen elämän aallokossa on toki helpompia ja vaikeampia aikoja, mutta Jumalan armo ja rakkaus on jatkuvasti täydellistä ja ehdotonta.