Ovatko piispaehdokkaat lukeneet Raamatun?

Helsingin hiippakunnan piispaehdokkaat keskustelivat viime viikolla avioliittolaista. Hengelliset kysymykset jäivät taka-alalle.

Viime viikon piispaehdokaspaneeli järjestettiin Porvoossa. Ehdokkaat ovat Jaana Hallamaa, Kaisamari Hintikka ja Teemu Laajasalo. Laajasalo kuvaili yllättävästi, että talouspuhe kirkossa on ”sumutusta”.

– Meiltä loppuu yleisö ennen kuin rahat, Laajasalo totesi Suomen suurimman seurakuntatalouden johtajan ominaisuudessa.

– Olemme olleet hyviä taloudenhoidossa ja huonoja siinä, että evankeliumin ilo olisi näillä resursseilla mennyt eteenpäin.

– Kirkolla on tällä hetkellä pelko ja toivon puute, sanoi Kaisamari Hintikka.

Pelko johtuu hänen mukaansa siitä, että keskitytään siihen, mikä vähenee, kuten raha ja jäsenmäärä, eikä keskitytä siihen, mikä voi tässä uudessa tilanteessa kasvaa.

Hän puhui toivosta, mutta ei määritellyt, mihin se perustuu.

Jaana Hallamaa puolestaan sanoi, että tähän asti kirkko on Suomessa rakentunut rakennusten varaan, mutta nyt se tulisi rakentaa ihmisten varaan.

Hallamaa kertoi kuunnelleensa kirkolliskokouksessa puheita, joissa tuntuu kuin Helsingin hiippakunta olisi tuhon partaalla. Hänen mukaansa kirkko on kuitenkin Helsingissä edelläkävijä.

– Se ei voi teeskennellä, että kirkon asema on sellainen kuin se on joskus ollut.

– Kirkolla on haaste, miten pysyisimme totuudellisina ja siinä, mikä on olemassaolomme oikeus. Eikä yritetä keksiä kirkon identiteettiä uudestaan, totesi Teemu Laajasalo.

– Olemme keskittyneet yhteen, vaikka 99 on kadonnut. Miten voisimme kiinnostua ihmisistä niin, että olemme sielunhädässä näistä ihmisistä?

– Kirkon haasteena on siirtyä sanoista tekoihin. Nyt teemme usein vain visiopapereita, teoretisoimme.

– Käydään kymmenien putiikkien ja kirkollisten hallintotasojen keskusteluja, ja tuutista ei tule mitään ulos, Laajasalo sanoi.

Yhteinen kanta?

Piispaehdokkaat puhuivat avioliittolain vaikutuksesta kirkkoon ja odottivat kirkon yhteistä kantaa lakiin. He eivät maininneet, että kirkolla on jo yhteinen kanta.

Hintikka moitti kirkon ja hiippakuntien antamaa väljää ohjeistusta.

– Toivoisin, että meillä olisi mahdollisimman pian kirkossa yhtenäinen kanta avioliittokysymykseen.

Jaana Hallamaa totesi seurakuntien olevan itsenäisiä.

– Se on toisaalta hyvä asia, mutta avioliittokysymyksessä erilaisille käytännöille annetaan tavattoman suuri merkitys. Ihmiset vaanivat toisiaan, oletko antamassa seurakuntasalia käyttöön, rukoiletko.

Ehdokkaat vetäytyivät myös kollegiaalisuuden taakse. ”Tuomiokapituli on hallintoelin ja tuomiovaltaa käyttävä elin.” ”Piispalla on vain yksi ääni.”

Kirkon sanottiin suhmuroineen tai vältelleen avioliittoasiassa. Tämän väitettiin johtaneen siihen, että kirkon omat päätökset ovat jäljessä yhteiskunnasta.

– Kirkko on haastettu. Toivoisin voivani suhtautua suurella ymmärryksellä, vaikka pappi olisikin vihkinyt vastoin kirkolliskokouksen kantaa, totesi Kaisamari Hintikka.

Teemu Laajasalo totesi olevan olennaista, että kirkolliskokous tekee ratkaisun. Hän ilmoittautui kannattamaan kirkolliskokouksessa olevaa aloitetta avioliittokäsityksen laajentamiseksi.

– Demokratiaan kuuluu, että noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä.

Ilmoituksen sanaan ei avioliittokeskustelussa vedonnut kukaan ehdokkaista.

Kun ehdokkailta kysyttiin, ovatko he lukeneet Raamatun kannesta kanteen, vastasi kaksi ehdokasta että eivät ole. Teemu Laajasalo totesi lukeneensa, ”sillä se on ollut aikanaan rippikoulutyössä uskottavuuskysymys”.

Lue lisää Sanansaattajasta 24/17.