Petollinen opetuslapseuttamisen into 

Minulle vanhemmat kristityt miehet ja naiset ovat uskon esikuvia. He ovat eläneet kristittyinä minua pidempään ja tuntevat tien. Kuuntelen heitä tarkkaan. Joskus, mutta ehkä aika harvoin, opetuslapseudella voidaan tarkoittaa tällaista kristittyjen suhdetta.

Viime aikoina olen huomannut, että opetuslapseudesta puhutaan myös toisessa yhteydessä. Tällöin on kyse muusta kuin kristityn elämästä Kristuksen armon varassa. Tämä opetuslapsena eläminen kuulostaa paremminkin turboahdetulta elämänkristillisyydeltä.

Tarkoitan opetuslapseutta, joka ohjaa tai käskee muuttamaan maailmaa, aktivoitumaan, olemaan dynaaminen ja transformoitumaan. Tämä opetuslapseus muistuttaa, että evankeliointi on elämän ydin ja velvollisuutesi on kertoa Jumalasta muillekin. Tällainen opetuslapseus vaatii yhä syvempään yhteyteen Kristuksen ja toisten kanssa. Jopa niin voimakkaaseen yhteyteen mentorisi kanssa, että kun evankelioit, toinen kristitty on vierelläsi, valmentaa, rohkaisee, antaa palautetta, kehittää ja kasvattaa sinua vaeltamaan palavana kristittynä. Ehkä voidaan sanoa, että tuoreella kristityllä on parhaat verkostot heihin, jotka eivät vielä Jeesusta tunne. Siksi tulisi löytää elämäntapa, jossa elää evankelioiden. Jokainen tsäänssi on mahdollisuus. Ole valo, ole suola! Siunaa paikkoja, ihmisiä ja rukoile! Be the change!

Osalle kuvaamani kristillisyys kuulostaa oudolta. Hyvä, jos niin on. Kuitenkin kuvaamani opetuslapseus tai opetuslapseuttaminen on uinut myös joihinkin luterilaisiin liikkeisiin. Toimintatapa kutsuu erityisesti nuoria aikuisia uudistumaan. Ilmassa on evankelioimisen pöhinää, kun maallikoita valtuutetaan, annetaan vastuuta ja johtajuutta. Kuuliaisuus Jumalan tahdon mukaiselle vaeltamiselle uskossa tarkoittaa sitoutumista, kasvamista uskossa ja elämässä, uudistumista ja elämistä Pyhän Hengen johdatuksessa.

On hyvä, että tunnemme huolta evankeliumin eteenpäin välittämisestä. Maallistunut yhteiskunta ja missiotaan etsivä kirkko kutsuu kristittyjä ymmärtämään vastuumme luterilaisen perinteen kantajina ja eteenpäin siirtäjinä. Tämä voi johtaa työhön, jossa synnytetään runsaasti uusia luterilaisia seurakuntia kerhotiloihin ja rukoushuoneille, mutta pidä silti elämässäsi ja uskossasi laki ja evankeliumi erillään. Elä uskonvanhurskaudesta ja ristiinnaulitun Kristuksen työstä käsin. Pyhityselämän korostuminen vie ihmisen pelastuksen ääreltä lain alle. Ihminen ei voi pelastua kuin yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.

Aina kun Jumala tekee jotakin ihmisessä tai tämän välityksellä, hän tekee sen Pyhän Hengen kautta. Jossakin kristityt tarjoavat teetä torin laidalla, toisaalla tehdään aktioita ja kolmannessa paikassa kristityt toteuttavat omaa Jumalalta saamaansa kutsumusta hoitamalla hyvin hommansa palkkatyössä, sairasvuoteen vierellä tai arkisissa kotitöissä perheen parissa. Siellä Pyhä Henki tekee työtään.

Luulen, että kutsumustyön laajuuden ymmärtäminen oikeassa suuruudessaan on helpottavaa monelle väsyneelle opetuslapseutetulle sekä kaikille meille muille, kun olemme sairaita, lasten kanssa kotona, työpaineissa tai kotitöissä. Juuri siellä palvellaan silloin Jumalaa.

Lue lisää samasta teemasta: https://www.koskenniemi.fi/opetuksia/paimenen-virka-ja-kaikkien-uskovien-pappeus

… ja kuuntele: https://open.spotify.com/episode/2syx7PrCC5fO50V4c9almm?si=0346f7140b9b48eb